Onko kuntastrategia vain kaunis mainos, jota ei ole edes tarkoitus noudattaa?

Eikö luottamushenkilöillä ole velvoite selvittää kuntalaisten näkemyksiä?, kirjoittaja kysyy. Lehtivuoren kaavahanke herättää kuntalaisissa syvää huolta. Vain neljältä valtuutetulta tuli adressista kuittauspostia. Kuva: LVS-arkisto/Seppo Harsia
Lempäälän kunnalla on vuosille 2022–2030 laadittuna hieno kuntastrategia, jonka tavoite on toimia kunnan luottamushenkilöiden ja henkilöstön ohjenuorana. Siinä on kolme ”Kyllä”-painopistettä: Asennetta ja aktiivisuutta, kestävää kasvua ja viihtyisyyttä sekä yhdessä tekemistä Suomen suurimmassa kyläyhteisössä. Kuluneen kevään aikana osana Sääksjärven osayleiskaavaehdotuksen prosessia saatiin kokemusta siitä, miten strategia on käytännössä jalkautunut luottamushenkilöiden ja henkilöstön toimintaan.

Kaavaehdotus ja sen aikaisemmat versiot ovat herättäneet asukkaissa monenlaisia ajatuksia ja palautteita kaikissa niissä kohdissa, joissa niitä on edes kysytty. Itse olen seurannut erityisesti Lehtivuoren alueen kaavoitusta ja käytänkin sitä nyt esimerkkinä.

Asukkaiden aiempi palaute alueen merkityksestä lähiluontoalueena on kuitattu yhdellä toteamuksella: ”kunnalla on ollut jo 1990-luvulta asti ollut tavoitteena kehittää aluetta myös asuinalueena.” Yli 30 vuotta sitten tehty suunnitelma on vain ehdotuksessa muutettu pientaloalueesta tiiviiksi kerrostalolähiöksi. Ehdotuksessa on myös ohitettu luontoselvityksen suositus alueen rakentamatta jättämiseksi luontoarvojen vuoksi. Kaavaehdotus on myös ristiriidassa kunnan luonnon monimuotoisuusohjelman kanssa.

Monet kuntalaiset toivat esiin lausuntoaikana oman epätoivonsa siitä, ettei heitä kuunnella. Useampi totesi kaavaehdotuksen tuhoavan ainoan asian, miksi kunnassa edes asuu. Näkemysten keräämiseksi perustettiin nettiadressi, jonka allekirjoitti kuukaudessa yli 400 henkilöä. Adressi toimitettiin kunnan päättäviin elimiin tiedoksi ja myös kaikille kunnanvaltuutetuille.

Palaute kertoo osaltaan siitä, miten kuntalaisten aktiivisuutta arvostetaan: neljältä valtuutetulta tuli kuittauspostia. Lisäksi jo adressin allekirjoitusvaiheessa yksi valtuutettu teki selväksi oman kantansa sekä sen, että hän tekee päätöksensä hankkeessa omasta ja äänestäjiensä näkökulmasta. Samoin hän leimasi adressin allekirjoittajat ”pieneksi kaikkea vastustavaksi porukaksi”.  

Adressi sai aikaan uuden verkoston, jossa useat eri alojen asiantuntijat ryhtyivät kokoamaan tietoa. Geologilta saatiin tietoa muinaismeristä ja metsäasiantuntija teki alueelta uusia liito-oravahavaintoja. Yleiskaavoituksen asiantuntija arvioi kaavoitusprosessia.

Metsää tarkasteltaessa löytyi runsaasti metsälehmuksia tai niiden kantoja kunnan metsänhoidon jäljiltä. Alueen lähteet saatiin merkittyä. Näistä uusista havainnoista ilmoitettiin kunnan ympäristösihteerille ja kysyttiin neuvoa jatkotoimenpiteistä. Tähän kunnan yleiskaavoittaja vastasi, että liito-oravahavainto otetaan huomioon tarvittaessa. Vasta kolmannella kysymyskerralla sai edes tiedon siitä, mihin havainnot tulisi kirjata. Kiitosta asukasaktiivisuudelle ei herunut.

Onko siis kuntastrategia vaan kaunis mainos, jota ei ole edes tarkoitus noudattaa? Eikö sen pitäisi olla arvopohja, johon käytännön toiminta perustuu? Onko luottamushenkilöillä vaaleissa saatuna ”avoin valtakirja”? Vai olisiko heillä myös velvoite selvittää kuntalaisten, eikä vain omien äänestäjien, näkemyksiä myös vaalien välissä? Ja voisiko kunnan kylien asukkaiden asiantuntemusta hyödyntää enemmän?

Oma aktiivisuuteni tavoitteena on se, että seuraavatkin sukupolvet voivat käydä harrastamassa lähiliikuntaa kieloilta tuoksuvassa lehmusmetsässä ja ihmettelemässä luonnon 10 000 vuotta sitten tekemiä taideteoksia. Nykyistä laadukkaammaksi tai strategian mukaisemmaksi luontoalue ei voi tulla rakentamalla.

Pirkko Harsia

Sääksjärvi,
tekniikan lisensiaatti ja aktivistimummu