Siirretään vain. Nimittäin kaikki valtiolliset vaalit julkisuudessa esitetyllä tavalla kevääseen. Aiemmin maaliskuussa ja nyttemmin huhtikuussa pidettävät eduskuntavaalit keräävät kerrasta toiseen suhteellisen hyvän äänestysaktiivisuuden, mikä ei ole ihme. Kevätaurinko kutsuu kuin itsekseen synkeän syksyn ja pimeän talven jälkeen ulos ja reippailemaan ja kävelylle yksin tai yhdessä lähimpään äänestyspaikkaan. Valo ja lämpö ovat parasta vaalimainosta.
Vähäisimmän osanoton Suomessa ovat saaneet osakseen europarlamenttivaalit. Ihmekös tuo, jos vaalien aikaan vallitsee hellesää. Kun lämpötila näyttää +25 astetta, voi äänestysaktiivisuus jäädä samoihin lukemiin ainakin nuorimmissa äänestysryhmissä. Tämän vuoden europarlamenttivaalit pidetään aiemmasta poiketen kesäkuun sijasta toukokuun lopulla. Saa taas nähdä, miten käy. Yksi on varmaa: kaikki Suomen 13 europarlamentin jäsentä valitaan, jää äänestysprosentti kuinka matalaksi tahansa.
Brysseliin on pitkä matka, mutta Lempäälän ja Vesilahen kokoisissa kunnissa kuntavaaleissa toteutuu lähidemokratia. Nousisiko kuntavaaleihin osallistuminen entisestään, mikäli vaaliajankohta siirrettäisiin lokakuusta kevääseen? Ja jo valmiiksi alkuvuoteen sijoittuvat presidentin vaalit pidettäväksi kuuden vuoden sijasta muiden vaalien tapaan neljän vuoden välein?
Auttaisikohan sekin, jos ennakkoon saisi käydä äänestämässä varastoon koska tahansa?
Lempäälä on siirtämässä lukio-opetusta Tredun yhteyteen uudistettaviin tiloihin Valkeakoskentien varteen. Lempäälän kirjastolle vapautuisi samalla remontoitavat tilat nykyisestä lukiosta kanavan rannasta. Lukio olisi ehdottomasti parempi sijoituspaikka kirjastolle kuin tarkoitukseen kertaalleen kaavailtu Piippo-keskus.
Piippo-keskuksen toiminta on vakiintunut mallikkaaksi. Sen tiiliseinien sisällä on vilkasta yritystoimintaa. Harrastetilat ovat kovassa käytössä, ja viime lauantaina täyden tuvan kerännyt Kuningas ja renttu -revyy osoitti jälleen kerran, että Piippo-keskuksen yläkerran kulttuuritila taipuu notkeasti tilaisuuteen kuin tilaisuuteen. Hyvää, toimivaa sabluunaa ei olisi järkevää mennä rikkomaan, vaan tehostaa.
Kiinteistö jäi tyhjilleen, kun Piippo siirsi toimintansa vuonna 2005 Toijalaan. Perheyhtiö oli vielä 1970-luvulla Lempäälän suurin yksityinen työnantaja, mutta kiinteistön teollisesta perinnöstä ei Piippo-keskuksessa kävijää juuri muistuteta. Tilaa valokuvasuurennoksille tai pienimuotoiselle näyttelylle Piippo-keskuksen teollisesta menneisyydestä ja tuotteista olisi vaikka keskeneräiseksi jääneessä sisääntuloaulassa tai portaikossa, josta kulttuuritilaan noustaan. Sen toteuttaminen olisi korrektia.
Presidentti Urho Kekkosen Lähde-muistomerkin tehnyt kuvanveistäjä Pekka Jylhä toteutti toki Piippo-keskuksen edustalle näyttävän My way -nimisen teoksen kiertoliittymään. Komean tikkataluteoksen lahjoitti Lempäälän kunnalle Antti Piippo, joka muistaakseni teki kunnalle myös lahjoituksen entisen tehdaskiinteistön muutosremonttiin.
Kun siirtämään ryhdyttiin, siirretään myös kuntien pakkoliitokset hamaan tulevaisuuteen. Siirretään mieluummin itsemme: Lempäälä, Vesilahti ja vaikka samaan syssyyn Pirkkala vapaahtoisella kuntaliitoksella samaksi kunnaksi, jos kerran tarvetta ilmenee.
