Viulisti Anna Angervolla ja klarinetisti Janne Pesosella oli viime viikolla meneillään vuoden kiireisin aika. Tampere Filharmoniassa soittavalla vesilahtelaisella pariskunnalla oli normaalin perjantaikonsertin lisäksi ohjelmassa nykymusiikin festivaali Tampere Biennale. Harjoituksia Biennalessa esiintyvän kamarimusiikkiyhtye TampereRaw’n kanssa riitti yömyöhään asti.
Angervo kertoo, että vuonna 2001 perustettu TampereRaw on pariskunnalle työ ja harrastus.
– Ja mielenhäiriö, lisää Pesonen nauraen.
TampereRaw sai alkunsa, koska sen tyyppistä kamarimusiikkiyhtyettä ei Tampereella vielä ollut. Kokeileva ja heittäytyvä ote puuttui.
– Säveltäjät säveltävät raivoisasti, mutta esityksiä piti aiemmin mennä kuuntelemaan Helsinkiin, Pesonen kertoo.
Teosten saaminen esitykseen ei ole säveltäjille helppoa, koska aiemmin hyväksi havaittuja sävellyksiä on helpompaa ja turvallisempaa tehdä. Tarvitaan hulluutta, että lähdetään tekemään ensimmäistä kertaa.
Riittävää hulluutta löytyy TampereRaw’n riveistä ja kokeilut ovat suurimmalta osin kannattaneet.
– Jos ei kukaan ensimmäistä kertaa soita, niin menee hukkaan paljon hyvääkin musiikkia, tuumaa Pesonen.
Poikkitaiteellisuus on rikkautta
Tampere Biennalessa TampereRaw oli mukana kahdessa esityksessä. Molemmissa esityksissä nähty poikkitaiteellinen yhteistyö on Angervon ja Pesosen mieleen. Aiemmin yhteistyötä on tehty muun muassa Pirkanmaan tanssiopisto Elina Bergin kanssa.
Biennalessa esitetty Naisen muotokuva yhdisteli musiikkia, videota, valoa ja performanssia. Toinen esitys taas loi katsauksen musiikin, matematiikan ja tähtitieteen kiinteisiin historiallisiin siteisiin. Ajatus avaruustähtitieteen professori Esko Valtaojan luentokonserttiin Tampereen tuomiokirkossa lähti musiikin muutoksesta. Musiikki on aikoinaan palvellut kirkkoa, mutta yhteiskunta on maallistunut ja muuttunut. Samoin on käynyt myös musiikille ja sen tekemiseen on tullut mukaan yhä enemmän tiedettä ja tekniikkaa.
– Tampere Biennale on meille ihana kumppani. Olemme pyrkineet olemaan heille luottoesiintyjä, Angervo kertoo.
TampereRaw esiintyy noin viisi kertaa vuodessa. Konsertin suunnittelu alkaa ohjelmiston lukkoonlyömisellä, jonka jälkeen Angervo ja Pesonen kysyvät mukaan soittajat.
– Seuraavaksi tilataan nuotit ja sitten kiroillaan ja lyödään päätä seinään ensin yksin ja sen jälkeen yhdessä, Pesonen virnistää.
Nykymusiikki on vaikeaa soitettavaa ja tiivis yhteistyö säveltäjän kanssa on harjoitusvaiheessa tarpeen. Myös harjoitusaikojen yhteensovittaminen voi olla haasteellista. Esimerkiksi viime lauantaisen konsertin harjoitukset pidettiin perjantai-illalla klo 21–24 Helsingistä saapuneiden muusikoiden aikataulujen vuoksi. Myös kaikki käytännön asiat aina nuottitelineistä palkanmaksuun ovat omalla tehtävälistalla.
TampereRaw on pariskunnalle haasteistaan huolimatta mukavaa vastapainoa Tampere Filharmoniassa soittamiselle.
– Ne tukevat toisiansa. Tampere Filharmonia on päätyö ja TampereRaw’ssa taas saa toteuttaa hulluimpia ideoita ja pitää soittokuntoa korkeana. Melkein kaikki soittajat Tampereen Filharmoniassa harrastavat jonkinlaista kamarimusiikkia, Angervo kertoo.
