– Tunteita voidaan verrata norsuun, jota järki usein nöyrästi palvelee, mutta onneksi myös koettaa hillitä.
Onnellisuusprofessori Markku Ojanen pohtii tuoreessa kirjassaan ikiaikaista ongelmaa: tunteen ja järjen välistä suhdetta.
Aihe on laaja ja monisyinen, mutta Ojanen pitää langat hyvin käsissään – muutamia rönsyilyjä lukuun ottamatta. Tunne vai järki vie lukijan tutkiskelemaan niin itsehallintaa, päätöksentekoa, uskontoja, pelkoja kuin talouttakin. Kaikki aihealueet koskettavat jossain määrin tunteen ja järjen välistä suhdetta.
Lempääläläisen psykologian emeritusprofessorin tyyli on pohdiskelevaa. Seassa on kuitenkin sopivasti faktaa ja tutkimustuloksia. Ajatusta on helppo seurata eikä teksti ole lähelläkään puisevaa tiedejargonia. Argumentit ovat hyvin perusteltuja; Ojanen tukeutuu väittessään lukuisiin tutkimuksiin.
Vastakohtia vai ei?
Heti kirjan alkupuolella Ojanen muistuttaa, että järki ja tunne on pitkään nähty toistensa vastakohtina.
– Antiikissa syntyi jo varhain käsitys, että naisia hallitsevat tunteet ja miehiä järki, kirjoittaa Ojanen.
– Tunne nähtiin alempiarvoisena, ja tämä näkemys antoi yhden syyn alistaa naista.
Nykyään tällainen mustavalkoisuus on onneksi unohdettu. Psykologinen tutkimus on osoittanut järjen ja tunteen vastakohtaisuuden paikkansapitämättömäksi.
– Ensinnäkään järkeä ja tunnetta ei koskaan voida erottaa toisistaan erillisiksi asioiksi, sillä ne liittyvät aina toisiinsa. Toiseksi järkeen perustuviksi sanotut ratkaisut eivät välttämättä johda hyvään lopputulokseen, eivätkä tunteiden vallassa tehdyt ratkaisut ole huonoja, Ojanen toteaa.
Ojanen painottaa, että viisas ottaa valinnoissaan huomioon sekä järjen että tunteen. Molempia tarvitaan.
Järjen palvonta on järjetöntä
Tunne vai järki lähtee liikkeelle siitä, että myönteiset tunteet ovat yhteisen hyvän perusta.
– Ilman myötätuntoa, sääliä, rakkautta ja kiitollisuutta elämä olisi vain jatkuvaa hyödyn laskelmointia.
Kirja kehottaa myös pitämään mielessä, että kielteiset tunteet auttavat selviytymään vaikeista tilanteista.
Tunteilla on suuri merkitys, kun ihminen käyttää järkeään. Tunteet esimerkiksi edistävät oppimista.
Ojanen muistuttaa, että tunteita sisältävä informaatio muistetaan paremmin kuin neutraali informaatio.
Selittäisikö tämä osaltaan esimerkiksi sen, miksi musiikki juuttuu niin helposti päähän?
Tunteiden ja tottumuksen yhteys on kiinnostava. Ojanen muistuttaa, että kun ihmiset tekevät asioita, joihin he ovat tottuneet, he eivät juuri koe tunteita. Ei siis ole ihme, että urautuminen tylsistyttää mielen.
Mielenkiintoinen huomio on myös se, että psykopaatit pystyvät järkeilyyn, mutta kovinkaan voimakkaita tunteita he eivät koe.
Yksi asia on Ojasen mukaan selvä: järjen palvonta on yksi lännen historian pahimpia harhoja.
Järjen ylistykseen liittyy yleensä se, että järkevien ihmisten pitäisi saada enemmän valtaa.
– Järjen yksinvalta ei tee ihmisestä hyveiden ja viisauden tyyssijaa vaan hirviön, jota kaikki pakenevat, jyrähtää professori Ojanen teoksen lopussa.