Kärppälän rusthollissa kaikuu nauru. Naurujoogaa harjoitteleva ryhmä istuu pöydän ympärillä, hihittää ja hohottaa, hengittää syvään ja jatkaa taas naurulla.
Naurusta tulee hyvä mieli. Se saa endorfiinit liikkeelle ja vähentää stressihormonien määrää. Siitä huolimatta nauramme nykyään jopa kolmanneksen vähemmän kuin 50–luvulla. Aikuinen nauraa noin viisitoista kertaa päivässä, yhteensä viisi minuuttia. Nauravaisimmassa iässä ovat kuusivuotiaat, jotka nauravat jopa 300 kertaa päivässä.
Nauramista voi lisätä harjoittelemalla ja siitä voi tehdä itselleen jokapäiväisen rutiinin. Naurukouluttaja Raisa-Tiina Lahtinen nauraa joka päivä laittaessaan deodoranttia. Naurun tuominen osaksi arkea vaatii hieman totuttelemista, mutta muutaman viikon kuluttua se jo sujuu, lupaa Lahtinen.
– Nauraminen herätetään nauramalla. Kun vain ryhtyy nauramaan, niin fiilis tulee. Samoin kun työssä, hän vertaa.
Lahtinen veti naurukursseja jo parikymmentä vuotta takaperin. Siihen aikaan kurssit perustuivat hassuille jutuille, sketseille ja komiikalle. Pikkuhiljaa Lahtinen kyllästyi hassutteluun ja tutustui intialaisen Madan Katarianin oppeihin. Katar oli Lahtisen tavoin huomannut, etteivät kaikki naura samoille asioille ja tietynlainen huumori voi myös loukata. Havainto siitä, ettei nauramiselle tarvitse olla mitään syytä, on naurujoogan perusta. Katar on vieraillut kahdesti Suomessa kouluttamassa ja häneltä myös Lahtinen on saanut oppinsa.
Naurujoogaryhmän harjoitteet ovat vaihtuneet paritehtäviksi. Välillä istutaan kuin bussissa ja sitten kurkataan toista käsien takaa. Kontakti saa nauramaan. Naurujoogassa ei naureta toiselle pahantahtoisesti, mutta nauru aivan selvästi tarttuu, kun näkee toisen nauravan ja heittäytyvän tekemiseen.
– Naurussa ei ole mitään mystistä, eikä naurujoogaan kuulu uskontoa tai aatetta. Naurulla ei ole aksenttia, eikä rotua. Se on yhteinen kieli, Lahtinen toteaa.
Hän on nähnyt sen itse myös käytännössä. Kansainvälisiset ja kaikille avoimet naurusessiot Skypen kautta tuovat yhteen nauravat ihmiset ympäri maailmaa. Toisille nauraminen on elämäntapa ja toisille harrastus.
Naurajien joogahetki alkaa olla lopuillaan. Viimeisenä nauretaan vapaata naurua hyvä tovi ja treenataan vielä lisää poski- ja vatsalihaksia. Nauraminen jää päälle, eikä hihityksestä ole tulla loppua. Yllättävää on, miten rankkaa nauraminen pidemmän päälle on.
– Veri virtaa, sydän sykkii ja keuhkot toimivat paremmin. On Rentoutunut ja happipitoinen olo. Naurujoogasessio vastaa reipasta kävelylenkkiä, kuvaa Lahtinen naurujoogan jälkeistä oloa.
Hyväntuuliset joogaajat ovat samaa mieltä.
– Ei niin suurta surua, ettei pientä iloa, hän vielä muistuttaa ja kehottaa muistamaan naurun myös vaikeina aikoina.
