Joskus toisen ihmisen kohtaaminen voi muuttaa suunnitelmat. Ystäväni lähti toissa vuonna Wieniin vaihtoon. Ensimmäisen syksyn aikana hän tutustui Romanian unkarilaiseen nuoreen mieheen. Vaihtovuosi vaihtuikin toiseksi lukukaudeksi ja Tampereen yliopisto Wienin yliopistoon.
Lempäälän Kuljusta oli yhtä aikaa tavattoman pitkä ja todella lyhyt matka Wienin oopperoihin, tanssiaisiin ja kahviloihin. Wien on muutaman tunnin lentomatkan päässä. Kuitenkin historia ja kulttuuriset seikat tekevät välimatkasta todellisuudessa pitkän. Tähän ystäväni on saanut törmätä niin hyvässä kuin pahassa.
Identiteettiä on kenties etsitty väärästä paikasta, kun on vedottu yhteiseen kulttuuritaustaan tai historiaan. Identiteettiä pitäisi etsiä ihmisistä.
Katseet kannattaa suunnata rautateille. Lentokoneella pääsee nopeasti, mutta junassa näkee maailman – ja samalla asialla olevia matkalaisia. Reilaajat, vaihtarit ja muut matkustajat rakentavat eurooppalaista identiteettiä vuorovaikutuksessa.
Päätöksenteon roolia ei pidä vähätellä. Vihreiden eurovaaliehdokkaat Touko Aalto ja Johanna Sumuvuori kirjoittivat raidemanifestin: Yöjunalla Berliiniin. Siinä he kertovat Rail Baltica –hankkeesta, joka yhdistäisi Suomen manner-Eurooppaan. On totta, että rikollisuuskin liikkuu helpommin. Voimme kuitenkin päättää, rakennammeko Eurooppaa rikollisen vai reilaajan ehdoilla.
Sulkemalla rajat estämme myös vuorovaikutuksen.
Minun ikäluokkani on varttunut Euroopassa, jossa lähteminen on yhtä helppoa kuin jääminen. Identiteetin etsintä voi näyttää juurettomuudelta, vaikka se voi olla juurien ulottamista paljon
pitemmälle. Omaa identiteettiään etsivät rakentavat eurooppalaisen identiteetin.
