Oltiin Kreetalla se viikko kun Suomessa oli helteet. Oltiin niin kuin hellettä paossa. Sen verran sopivasti lämmintä sielläkin oli, että joitakin ajatuksia heräsi.
Hotellin MiniMarketin oven pielessä oli lappu: ”Rakas vieras, etsi tuotteita joissa on lippu (kuvassa Kreikan lippu). Osta Kreikan tuotteita. Kiitos!”
Teki mieli jugurttia. Otettiin kylmäkaapista tutut ja turvalliset Danonet. Kassarouva kysyy, että tunnetteko kreikkalaisen jugurtin. Toki tiesimme. Vei meidät ystävällisesti takaisin kylmäkaapille ja esitteli ja kehui kreikkalaiset vaihtoehdot. Vaihdoimme Danonet kreikkalaisiin, emmekä katuneet: tosi herkulliset!
Tuli vaan mieleen, että kyllä Suomessakin kampanjoidaan suomalaisen työn puolesta ja on kaikenlaista joutsenlippua. Siihen se sitten jääkin. Itse pitää huomata. En muista, että Suomessa olisi myyjä tai kassa alkanut puhua suomalaisen tuotteen puolesta.
Yks kaks alkoi kuulua kovaa puheen polotusta. Sitten tuli näkyviin auto, jonka katolla oli ämyri. Kielestä emme ymmärtäneet, mutta EU:sta se varmaan puhui. Vaalit oli Kreetallakin. Ehdokas ja puolue tuli siis valitsijan luo.
Tuli vain mieleen, että Suomessa vaalit ovat menneet itsepalvelusysteemiksi. Pitää raahautua jonnekin markkinakojulle (suomeksi vaalimökille), josta saa broshyyreita, kahvetta ja hyvässä lykyssä soppaa. Ehdokkaan etsiminen vaalikoneella on kuin vaatekauppaan menisi: mikä ehdokas näyttäisi sopivan minulle. Jotenkin kaipaa, että puolueiden tavoitteet olisivat enemmän esillä ja että niitä sitten väittelyissä puolustettaisiin. Ei siinä muutama television vaalitentti vielä paljon niitä aukaise, varsinkin jos toimittaja kaappaa itselleen pääroolin ja tekee siitä oman show’nsa. Puolueitten linjausten mukaan sitten kuitenkin se demokratia parlamenteissa, eduskunnissa ja valtuustoissa toimii.
Suomalaisille tulee nälkä jo illansuussa. Plataniaksen rantakadulla on ravintoloita vieri vieressä, suurin osa tähän aikaan illasta oli vielä melko tyhjiä. Siinä sitten aprikoimme, mihinkähän niistä mentäisiin. Järkevästi ajatellen lähes tyhjässä saisi ruokansa kaikkein nopeimmin. Mutta tunnetasollahan tällaiset asiat ratkaistaan. Mentiin siis sinne, missä oli jo muutenkin melkein täyttä. Sama juttu kuin huoltoasemien kanssa. Jos pihassa on paljon autoja, varsinkin rekkoja, niin se on muka tae siitä, että kahvi ja munkki on makoisa ja lihapullat ja muusi on runsas ja täyttävä. No, kyllä sielläkin saimme ruoan nopeasti ja se oli hyvää.
Tuli vain mieleen, että Suomessakin ravintoloitsijan kannattaisi pyytää kavereitaan istumaan terassille siihen asti, kun terassi alkaa vetää väkeä ja täyttyä (sisäänhän ravintoloihin ei useinkaan Suomessa ulkoa näe). Vaarana on tietysti, että kaverit eivät lähdekään alta pois, vaan jäävätkin vonkaamaan ilmaisia kaljoja palkakseen.
Tapio Eronen
