Kun parlamentaarinen työryhmä otti kopin sote-uudistuksesta, olisi lopputuloksen suonut olevan sellainen, jonka kanssa kuntapäättäjä voi nukkua yönsä rauhassa. Nykyinen lakiluonnos jättää kuitenkin poikkeuksellisen paljon tulkinnan ja toivomisen varaa.
Sote-lain luonnoksen pääajatus on, että jatkossa palveluiden järjestämisestä vastaisi viisi suurta sote-aluetta ja tuottamisvastuussa olisivat kunnat ja kuntayhtymät, joiden on kyettävä tarjoamaan sekä perusterveydenhuolto että erikoissairaanhoito. Tuottaja taas voi ostaa osan palveluista.
Malli näyttää tarpeettoman byrokraattiselta. Jokaisella kuntayhtymällä olisi oma hallintonsa ja poliittiset päättäjät. Tämä vie päätöksenteon kauas kuntalaisista. Kuitenkin sote-palvelut ovat kalleimpia mutta samalla kenties tärkeimpiä palveluita.
Uudistuksen myötä hautautuvat niin kuntien hyvät kuin huonotkin käytänteet. Kunnille jää lähinnä hyvinvointikertomuksen laatiminen. Sote-lainluonnos ei tarjoa konkreettisia kannustimia kunnille terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi.
Hyvää uudistuksessa on se, että rahoituksen uudistamiselle on valettu perusta. Nykyinen monikanavainen rahoitusmalli mahdollistaa osaoptimoinnin eli kunnan ja Kelan pallottelun asiakkaan hoidon maksamisen välillä. Ensi eduskunnan vastuulle jää rahoitusmallin muuttaminen. Riittääkö poliittinen tahto ja onko rahoituksen uudistaminen yhtä hidas prosessi?
Ymmärrän huolen siitä, että Lempäälän palvelutaso heikkenee. Silti kokonaiskuvassa pirkanmaalaisten sote-palveluissa on tällä hetkellä epätasa-arvoisuutta. Sote-uudistusta tarvitaan ennen kaikkea terveyserojen ja kasvavien kustannusten suitsimiseen.
Ville Hämäläinen (vihr)
Lempäälän sote-lautakunnan jäsen
