Sakkola-Säätiön Grand Old Man Yrjö Raaska on poissa. Hän syntyi Sakkolan Petäjärvellä 13. huhtikuuta 1913. Yrjö vietti lapsuutensa vanhempiensa maatalossa ja osallistui siellä kotitilan töihin. Isä oli ohjannut poikansa maamieskouluun, mutta viljelijää Raaskasta ei koskaan tullut. Hän meni vuonna 1931 vapaaehtoisena armeijaan Viipuriin. Siellä mies suoritti asepalveluksensa teknillisen joukko-osaston erillisessä viestikomppaniassa. Kotipitäjän suojelukuntatoiminta oli Raaskalle tärkeä harrastus. Armeijasta kumpusi kiinnostus sähköalaan ja Raaskan tulevaan ammattiin. Hän suoritti sähkölaitoksen hoitajan tutkinnon Helsingissä ja työskenteli sen jälkeen Petäjärven sähköyhtiön hoitajana. Sotien jälkeen hän oli Nurmijärven sähkölaitoksen palveluksessa ja opiskeli sieltä käsin Helsingissä teknillisessä koulussa A-ryhmän urakoitsijapätevyyden.
Yrjö ehti kunnioitettavaan 101 vuoden ikään. Hän oli hyvin aktiivinen järjestöelämässä ja vaikutti aivan loppuun saakka aktiivisesti mm. Sakkola-Säätiön hallituksessa. Yrjö osallistui vielä kolme viikkoa ennen kuolemaansa säätiön hallituksen kokoukseen. Aivan viimeisiin hetkiinsä saakka Yrjö oli järjenjuoksultaan äärimmäisen terävässä kunnossa. Myös hänen muistinsa oli aivan käsittämättömän hyvä. Tästä esimerkkinä olkoon noin vuosi sitten Säätiön haltuun tullut vanha valokuvakansio, jossa oli ilman minkäänlaisia selitetekstejä noin sata valokuvaa Petäjärveltä. Allekirjoittanut ja Hannu Turkkinen kääntyivät asiassa Yrjön puoleen, ja joka ikiseen kuvaan saatiin selitteet henkilöiden nimiä myöten.
Vuonna 1998 silloisen Suvanto-Säätiön toimesta käynnistettiin hakuprosessi, jolloin Suvanto-Säätiön perustajajäsenelle ja pitkäaikaiselle hallituksen puheenjohtajalle haettiin kotiseutuneuvoksen arvonimeä. Valtioneuvoston kanslia ehdotti kotiseutuneuvoksen sijasta pitäjäneuvoksen arvonimeä, minkä ehdotuksen Säätiön hallitus hyväksyi. Suvanto-Säätiön lisäksi anomuksen allekirjoittajia olivat Vesilahden kunta, Vesilahden Karjalaiset ry, Karjalaseurojen Tampereen piiri ry ja Karjalan Liitto ry. Anomuksen perusteeksi edellä mainitut yhteisöt esittivät seuraavaa:
”Toimitusjohtaja Yrjö Raaska on ansioitunut työssään yrityselämässä sekä lukuisissa vaativissa luottamustehtävissä kunnalliselämässä sekä ja useissa julkisoikeudellisissa yhteisöissä. Vuosina 1947–97 Yrjö Raaska toimi perustamansa Raaskan Sähköliikkeen toimitusjohtajana. Hänen aikaisemmat työkokemuksensa ovat niin ikään peräisin sähköasennustehtävistä.
Vesilahden kunnalliselämässä, kuten kunnanvaltuustossa vuosina 1957–82, josta ajasta valtuuston puheenjohtajana vuosina 1969–72, Yrjö Raaska on ollut pitkään keskeinen vaikuttajahenkilö, jonka sanaan luotettiin ja jonka mielipiteitä arvostettiin yli puoluerajojen. Vesilahden seurakunnan kirkkovaltuuston jäsenenä hän on ollut vuosina 1966–70, 1975–78 ja 1983–86. Talouselämän luottamustehtävissä hän on toiminut Lempäälän Osuuspankin johtokunnan jäsenenä vuosina 1956–63 ja Vesilahden Osuuspankin johtokunnan jäsenenä vuosina 1964–79 sekä Vakuutusyhtiö Palovaaran hallintoneuvoston jäsenenä kolme vuotta.
Erityisen ansiokas ja läheinen on ollut Yrjö Raaskalle toiminta menetetyn kotiseudun Karjalan ja erityisesti syntymäpitäjänsä Sakkolan alueen kotiseutuperinnettä vaalivassa järjestötoiminnassa. Hän on ollut Karjalan Liiton hallituksen jäsen vuosina 1975–84, Karjalan Heimotalo Oy:n hallituksen jäsen vuosina 1969–92, Karjalan Säätiön hallintoneuvoston jäsen vuosina 1976–88, Suvanto-Säätiön perustajajäsen ja valtuuskunnan jäsen vuodesta 1947 alkaen edelleen, hallituksen varapuheenjohtaja vuosina 1951–56 ja puheenjohtaja vuosina 1957–95. Karjalaseurojen Tampereen piiri ry:n hallituksen varapuheenjohtajana hän on toiminut kuusi vuotta ja puheenjohtajana 12 vuotta, Vesilahden Karjalaiset ry:n perustajajäsen ja puheenjohtaja 26 vuotta. Hänet on kutsuttu Vesilahden Karjalaiset ry:n kunniapuheenjohtajaksi. Hänen panoksensa on ollut merkittävä Suvanto-Säätiön julkaiseman Sakkolan historian (2. uudistettu painos) historiatoimikunnassa sekä 1983 julkaistun Sakkolan kylät tuvasta tupaan 1939 – Sakkolan historiaa II julkaisutoimikunnassa. Hän on myös kuulunut Sakkolan pitäjässä sijainneen Petäjärven kylän kyläkirjan kirjoittajiin sekä toimituskuntaan.
Ennen talvisotaa Yrjö Raaska oli ehtinyt toimia Sakkolan Suojeluskunnassa 10 vuoden ajan. Kotiseutuaan hän puolusti rintamajoukoissa sekä talvisodassa 1939–40 että jatkosodassa 1941–44 kotiutuen jatkosodasta kapteenina. Talvisodan syttyessä hän oli 27-vuotias ja toimi tuolloin 1. Erillisen Patterin viestimiesten esimiehenä, niin kuin kapteeni Mauno Metsola kertoo muistelmateoksessa Kapteeni Metsola – rautulaisten ja sakkolalaisten päällikkönä. Talvisodassa 1. Erillisen Patterin sotatoimet tapahtuivat pääosin Suvannon rannoilla, kotoisen Sakkolan maaperällä, Kiviniemessä ja Haparaisissa.
Kaikessa luottamustoimissaan Yrjö Raaska on noudattanut vastuuntuntoista, rakentavaa ja päämäärätietoista linjaa. Hän on henkilö, joka paneutuu asioihin tarmokkaasti ja perusteellisesti ollen samalla sovitteleva ja ihmisläheinen. Kaikki tehtävänsä hän on hoitanut huolellisesti, tehokkaasti ja esimerkiksi kelpaavalla tavalla.
Yrjö Raaska on voimakkaalla panoksellaan ollut myötävaikuttamassa karjalaisen elämän rikkauden, kotiseudun ja heimon perinteen säilymiseen sekä virittänyt näin karjalaisen elämäntapojen ja kulttuurin harrastuksen.
Yrjö Raaska on saavuttanut kotiseudullaan, kotimaakunnassaan ja laajemminkin yleisen kunnioituksen ja arvonannon.”
Edellä mainitut perustelut ovat vaikuttavia, eivätkä yhtään liioiteltuja sanoja Yrjön Raaskan yhteiskunnallisista ansioista. Siitä puuttui kuitenkin monia hänen aktiviteettejaan, joista vain yhtenä merkittävimmästä otan esille Lions-toiminnan. Yrjö Raaska kuului vuonna 1957 perustetun Lions Club Lempäälän perustajajäseniin. Hän oli viimeinen elossa oleva LC Lempäälän perustajajäsen. Alkuaikoina klubin toiminta oli hyvin isänmaallista, mikä onkin hyvin ymmärrettävää, koska tuolloin elettiin poliittisesti hyvin erilaisia aikoja kuin nykyään. Ei voi välttyä vaikutelmalta, että eräs klubin perustamismotiiveista olikin länsisuuntauksen vahvistamisen itäisten puhurien vastapainoksi.
Viimeisen kerran Yrjö vieraili 100-vuotismatkallaan hänelle niin rakkaassa Sakkolassa kesällä 2013. Yrjö oli jälleen kesällä 2014 lähdössä kotiseuturetkelle adjutantteinaan kaksi suvun nuorta miestä, mutta lääkärin suosituksesta hän joutui tuon matkan perumaan aivan kalkkiviivoilla.
Yrjö Raaskan katse oli sininen ja puhdas kuin Suomen lippu. Hänen olemuksensa oli yhtä aikaa vakaa ja vankkumaton sekä lämmin ja hyväksyvä. Hän on elänyt ja nähnyt. Enemmän kuin moni muu.
Yrjö Raaskan muistoa kunnioittaen.
Antti Hynnä
Sakkola-Säätiön hallituksen puheenjohtaja
