Kolme vuotta sitten sain aivoinfarktin, minkä vuoksi olen hieman liikuntarajoitteinen. Silloin minulle myönnettiin oikeus sote-taksin käyttöön asioiden hoitamisia varten. Kaikki toimi hyvin. Lähellä olevalta taksilta sai tilata matkan. Sieltä tuli tuttu, palvelualtis kuljettaja, melkein ystävä. Se oli parasta, mitä yhteiskunta on tarjonnut.
Vuoden alusta kyydit pitää kuulemma tilata Tampereelta asti. Sieltä tulee mikä tahansa kaupunkilainen, vieras joka tapauksessa. Vanhus on epävarma ja peloissaan, että kuinkahan matka onnistuu.
Onkohan edes laillista viedä liikkeenharjoittajalta hänen vakinaiset asiakkaansa? Miksi meidän pitää työllistää Tampereen takseja? Omassakin kunnassa on, ja kelvollisia. Pitääkö päättäjien ”reerata” asiat huonompaan suuntaan?
Ennen sanottiin; saavutettuja etuja ei voi ottaa pois. Mutta nyt eletäänkin atomiaikaa ja kysymyksessähän ovatkin vain vanhukset, mitäpä heistä.
Wilma Lepistö
