Tämä syksy on ollut aika harmaa ja sateinen. Mieliala on helposti ankea. Eläkkeensaajien kerhoissa mietimme jotain mukavaa ja pirstävää vuoden viimeiseksi kerhopäiväksi. Keksimme, että pidämme hattupäivän, jolloin jokainen laittaa päähänsä hauskan tai hassun hatun. Voi pukeutuakin hattuun sopivaan asuun.
Jo aikaisin aamulla talolle kokoontui Kokkaavat herrat-kerho laittamaan ruokaa. Toinen puuhaporukka laittoi salia juhlakuntoon, liinat pöytiin ja kynttilät palamaan.
Olipa mukava tulla aamupäivällä talolle, kun jo ikkunan takaa näkyi miehiä hatut päässään. Kauniisti koristeltu sali, ihmiset iloisina ja hymyilevinä, juhlatunnelma tuli aivan itsestään.
Mielikuvituksellisia hattuja löytyi: Markkasen Veikon noidanhatun lieriin oli tontturivi kiivennyt, Leppäkosken Reino oli varmaan ollut aamulla joulukuusta hakemassa, kun hattuun oli jäänyt kuusenoksa koristeeksi. Maija Ristolainen oli pukeutunut lapinasuun lapikkaita myöten. Upeita naisia hattuineen ja pitkine pukuineen oli useita.
Päivän ohjelmassa oli yhteislaulua, senioritanssiesitys, sketsejä, vitsejä, bingoa ja tietokilpailu – tosi visaisia kysymyksiä niin maantiedosta kuin paikallisesta historiasta. Paras pöytä sai 20 mahdollisesta pisteestä kokoon 11.
Kokkaavat herrat näyttivät taas kerran taitonsa ruoanlaitossa. Saimme nauttia tosi maukkaasta ruoasta – kanaa madeirakastikkeessa. Hyvät pullakahvit joimme vielä päälle.
Paras hattu palkittiin. Ylivoimaisella ääntenenemmistöllä palkinto meni Risto Knuutilalle, joka oli pukeutunut munkin asuun. Iloista seuraa, hyvää ruokaa, hassuja ja hauskoja hattuja – taas kerran saimme nauttia mukavasta yhdessäolosta.
Teksti: Terttu Virtanen
