Saduilla on lasten kehityksessä tärkeä rooli. Ajattelu kehittyy, kun lapsi kuvittaa kuulemansa sadut omassa mielikuvituksessaan. Samalla kehittyvät kielelliset ja kirjalliset taidot.
Satujen lumovoimaiseen maailmaan haluaa johdattaa lempääläläislähtöinen, Jyväskylässä asuva Pirita Wahlstedt, jonka satukirja Amorinan helmi ja muita satuja (2014) ilmestyi omakustanteena viime vuoden lopulla.
Wahlstedtin esikoisteos ammentaa suomalaisesta ja ulkomaisesta luontokuvastosta, eläimistä ja mielikuvitusolennoista.
Kirjan yksi antoisimmista tarinoista kertoo 6-vuotiaan Sonja-tytön kipuilusta pikkuveljen kanssa. Vanhemmilla ei tunnu olevan aikaa enää Sonjalle, joten tyttö päättää karata mummolassa. Karkumatkallaan hän kohtaa keijun, joka 150 vuoden kokemuksellaan ja osin surusävyisilläkin kertomuksillaan saa Sonjan näkemään asiat toisin.
Sadut ovat mukaansatempaavia tarinoita, joista on luettavissa opetuksia ja elämänviisauksia kasvusta, vastuunottamisesta ja luottamuksesta. Saduista kumpuaa myös toisten huomioon ottamisen, ystävyyden ja rakkauden ajattomia teemoja.
Wahlstedtin vahvuus on paikkojen kuvailussa, mielikuvien maalailussa. Kieli on poljennoltaan miellyttävää, mutta nimikkotarinan rakenteeseen ja tarinan käänteisiin olisi kaivannut selvempää rytmitystä, tiiviiden ja vauhdikkaiden jaksojen välille suvantopaikkoja, jotta tarinan kannalta tärkeät hetket korostuisivat riittävästi.
Amorinan helmi on sympaattinen teos, jonka säihkeessä syntyy kiehtovia satuhahmoja, häikäisevää toimintaa ja mielikuvitusta ruokkivia koukkuja. Kaiken kruunaa onnellinen loppu.
Teoksessa on viisi tarinaa, jotka sopivat isommalle lapselle itsekseen luettavaksi ja pienemmille vanhemman ääneen lukemina iltasatuina. Kirjan kuvituksesta vastanneiden Sari ja Verneri Linnan jälki on luonnosmainen ja helposti lähestyttävä.