Minuakin jäi mietityttämään tämä ehkä lehden lukijalle hämäräksi jäänyt Airi Mäkisen mielipidekirjoitus otsikolla Takinkääntötemppu valtuustossa. En oikein tahdo käsittää tätä jutun jujua. Ensin kiitetään äänestäjiä ja vielä viivähdetään tuloslaskennan jännissä tunnelmissa. Sitten julistus siitä, että kyseinen kirjoittaja yrittää joitain vaikeita asioita kunnanvaltuustossa hoitaa ja lopuksi niittaus Takinkääntötempusta erään henkilön kohdalla.
Nyt joutuu lukija jo ajatuspähkinän eteen. Kenestähän oikein puhutaan ja mistä tämä sivallus johtuu ja mistä tämä mustamaalaaminen oikein kumpuaa? Kuinka paljon on taustakohinaa artikkelin kirjoittamisessa? No, se tässä tulee kuitenkin selväksi, että on olemassa kuitenkin yksi synnitön ja poliittisesti puhtoinen henkilö, joka voi sieltä yläpuolelta muille vähän viisata oikeaa tietä ja heittää ensimmäisen kiven: Minä, jolle aatteella on suuri merkitys, ja sitten muistutuksen sana valtuutetulle siitä, kenen asialla tässä oikein istutaan valtuustossa.
Yleensä takinkääntämisellä tarkoitetaan sitä, että kun on ennen vaaleja antanut jonkin vaalilupauksen esimerkiksi, ettei loukkaa toista valtuutettua ja sitten loukkaakin, puhutaan takin kääntämisestä..
En ole vaihtanut puoluetta, vaan irtisanoutunut eräästä puolueesta ja erityisesti sen valtuustoryhmästä ja liittynyt sitten toisen puolueen valtuustoryhmään sitoutumattomana jäsenenä. Pitäisi mielestäni olla valtuutetun tarkkana siinä, ettei syyllisty kumppanivaltuutetun mustamaalaamiseen. Etenkin kun ”niitä kaikenlaisia uusia muutoksia ja uudistuksia on edessä”.
Kaiken kaikkiaan minulle ja monille muille jäi hämäräksi tämän artikkelin motiivi. Ainoa asia, mikä tässä tuli selväksi, oli itse kirjoittajan erinomaisuus ja aatteellinen virheettömyys kunnanvaltuustossa. Olen itse ihan tavallinen kunnanvaltuutettu ja seniori kaikkine virheineni. Ikäkin painaa, kunto on heikentynyt ja ajatus katkeilee, mutta puhe yleensä jatkuu. Yritän kuitenkin tätä postia kaikkine puutteineni hoitaa, välillä tosin kompastellen.
Kuitenkin yhden asian tällä iällä olen jotenkin tajunnut. Aina on jotain opittavaa, kun tunnustat olevasi erehtyvä ihminen.
Mauri Ranta
Vesilahden kunnanvaltuutettu
vm-45
