Nuoret lempääläiset freestylelaskettelijat Iisakki Eskola ja Valtteri Mäenpää kurkottavat taivaalle niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisestikin. Laskettelurinteessä nenä on usein kohti taivasta tempun pyörteissä ja urheilu-urasta puhuttaessa tavoitteet ovat molemmilla korkealla.
Eskola, 16 vuotta, ja Mäenpää, 15, tulevat ottamaan kesän jälkeen suuren askeleen elämässään, kun edessä on muutto Rukalle. He pääsivät sisään Rukan alppikouluun, johon valittiin vain viisi opiskelijaa.
Laji molemmilla on new school –laskettelu. Jatkossa ammattikoulun lisäksi pojat harjoittelevat tavoitteellisesti laskettelua tähtäimessä jopa maajoukkue. New school –laskettelu on yksi freestylelaskettelun muoto. Freestylestä olympialaisissa tekivät ensiesiintymisensä Sotshissa 2014 slopestyle ja half-pipe, poikien paraatilajit ovat puolestaan slopestyle sekä big air.
Molemmilla laskettelu muuttui samanlaista kaavaa lomaharrastuksesta kunnianhimoisempaan suuntaan, ja vuonna 2011 Mäenpää ja Eskola alkoivat harjoittelemaan sekä kuvaaman laskuvideoita yhdessä.
– Noin seitsemänvuotiaana ensi kerran olin Sappeessa ja pelkäsin sen verran, että halusin laskea vain pulkalla. Puolessa tunnissa kuitenkin uskalsin edetä jo hyppyreihin, Eskola kertoo lajiin tutustumisestaan.
– Vuoden 2011 lasken ensimmäiseksi oikeaksi kaudeksi, kun lajia harrastin. Silloin meni takaperinvoltti suksilla. Iso osa innostusta oli myös suurien starojen seuraaminen ja youtube-videoiden katselu, Eskola jatkaa.
Mäenpää muistelee saaneensa Oloksella laskiessa uudet sukset ja tajusi kuinka hienoa laskeminen oli.
– Sappeen reissulla 2011 tutustuttiin Iisakin kanssa, oli juttua että kuvaisimmeko jotain videoita ja siitä lähtien ollaan tehty tätä yhdessä, Mäenpää taustoittaa.
Lempäälässä ei juuri laskettelun harrastusmahdollisuuksia ole, mutta vanhempien ahkera kuljettaminen rinteille sekä oma kekseliäisyys ovat vieneet pitkälle.
– Vesitornin pulkkamäkeen sekä Sääksjärven kentän rinteeseen ollaan rakenneltu pieniä hyppyreitä, ja Tesoman ja Hakkarin jäähallien ulos tuotua lunta olemme hyödyntäneet. Samalla olemme unelmoineet lumella laskemisesta, Mäenpää kuvailee keksintöjä.
– Trampoliini on todella tärkeä temppujen opettelussa, ilman sitä en osaisi varmaan puoliakaan tempuistani. Ensin harjoitellaan trampoliinilla temppu ja sitten rinteessä yritetään, kaadutaan ja yritetään niin kauan, että se onnistuu, Eskola tuo esille erikoisen seikan kuivaharjoittelusta.
Edessä muutto pohjoiseen
Alppikoulu on ainoa laatuaan Suomessa; freestylelaskijat ovat Rukalla, lautailijat Vuokatissa ja alppihiihtäjät Rovaniemellä. Mäenpää ja Eskola pääsevät harjoittelemaan maajoukkuelaskijoiden seurassa, ja jos oma taso on tarpeeksi kova, on mahdollista nousta aluksi C-maajoukkueeseen ja hiljalleen korkeammallekin.
– Tämä on yhden ajan loppu ja toisen alku. Tunnemme sieltä vain toisemme, yksin asumisessa on totuttelemista. Ikeasta olemme käyneet jo vähän astioita katselemassa, Eskola naurahtaa.
Molemmat kertovat sisäänpääsyn tulleen yllätyksenä. Se oli kipinä, joka lisäsi motivaatiota entisestään.
– Sain viestin sähköpostiin sisään pääsemisestä ja laitoin viestiä Iisakille. Sen jälkeen hänkin katsoi viestin ja sai tiedon pääsemisestä, Mäenpää muistelee.
Uusi hyppäys uralla tarkoittaa myös monia uusia asioita. Sponsoreiden eteen molemmat tekevät nyt kovasti töitä rahoittaakseen edes osin kalliita lasketteluvarusteita. Edessä on kisoja niin Suomessa kuin muutamia ulkomaillakin. Syyskuussa matka vie heidät Itävaltaan ja loka-marraskuun taitteessa Ranskaan.
– Parhaimmillaan olisi mahdollista, että joku vaate- tai suksimerkki antaisi varusteet siitä hyvästä, että pidämme heidän varusteitaan. Mutta ei ihan vielä sentään, Eskola tuumii.
Laskettelijoista on olemassa tietynlaisia stereotypioita, kuten rennot vaatteet, hymy suupielissä ja huppu päässä paksujen talvivaatteiden lisäksi. Myös kaksikko tunnistaa itsensä osin tästä kuvauksesta. Yksi selvä ero kuitenkin löytyy: hiusten pituus, joka lempääläisillä on lyhyt. Myös omien laskujen kuvaaminen on iso osa lajikulttuuria.
– Meille on nyt tulossa oma kanava youtubeen ja sivut facebookiin, tarkoitus on alkaa kuvaamaan omaa materiaalia. Jo nyt jonkin verran tunnistetaan naamasta tietyissä piireissä, kertoo Eskola.
Toimittaja esittää mielikuvan viiden vuoden päähän, jolloin Levin maailmancup-kisassa suomalaiset saavat kannustaa, kun kilpailijan nimilapussa lukee Eskola tai Mäenpää. Kumpikaan ei tyrmää ajatusta täysin epärealistisena, joskin todella kovan työn takana olevana.
– Kun kaikki onnistuu ja on onnea, se voi olla realismia. Nyt panostetaan tähän kaikki ja pyritään niin pitkälle kuin mahdollista, Mäenpää kertoo ilme värähtämättä tavoitteistaan. Eskola on samoilla linjoilla:
– Aloin valinnan jälkeen miettimään asiaa, ja päätin, että nyt sitoudutaan tähän ihan täydellisesti.
