Nykyajan tiedonvälityksen luotettavuuden luulisi parantuneen somen, it:n ja muun yhteydenpidon kehittyessä. Toisin on käynyt. Emme voi luottaa edes siihen tietoon, mitä saamme Euroopan alueelta, esimerkiksi Ukrainasta. Propagandan rooli näyttää kasvaneen, samalla populismiin ja väärään yleistämiseen sortuu yhä enenevä joukko vaikuttajia ja muita keskustelijoita. Mitä tämä kertoo nykyihmisestä? Ei mitään hyvää. Mutta sitä saa mitä tilaa. Propaganda ja populismi loppuvat, kun tilaajat lopettavat maksamisen ja muun tukemisen. Tämä koskee mediaa, tämä koskee vaalipuheita.
Koko maailma joutuu todistamaan uudet terrorismin ja sotien aiheuttamat raakuudet. Nämä ovat ajaneet kymmenet miljoonat turvattomat ihmiset pois kotiseudultaan. Samanaikaisesti Euroopan korkea elintaso on houkutellut myös muita siirtolaisia alueelleen, aivan kuten Yhdysvaltain elämä on houkutellut Meksikosta väkeä. Nämä ilmiöt eivät ole uusia. Ne vain ovat yllättäneet Euroopan nopeudellaan ja suuruudellaan. Pakolaiskriisi jatkotapahtumineen on usein uutisoitu populistisesti ja niistä keskustellaan eduskuntaa myöten kapeakatseisesti.
Populistisessa ja kapeakatseisessa uutisoinnissa on mukana sekä kaupallisuutta että muuta väärää tarkoituksenmukaisuutta.
Tämänhetkinen propaganda ja populismi ovat uponneet hyvään kasvualustaan.
Väärä tieto ruokkii sellaisia mielipiteitä ja asenteita, jotka ovat jo valmiiksi kyllin ahtaat hyläten asiallisen, laaja-alaisen ja perustellun keskustelun. Median vaikutus ja vastuu ovat suuria, kuten muutamasta esimerkistä voi todeta.
Tapaninpäivänä 2015 uutisoitiin laajasti Ylivieskassa tapahtuneesta väkivallan teosta. Mediassa kerrottiin kahden ulkomaalaistaustaisen henkilön raiskanneen suomalaisen tytön. Muutama päivä myöhemmin poliisi tiedotti asian olleen perättömän. Miksi tämä oikaiseva tiedotus sai palstatilaa vain pienen jutun verran?
Suomessa tiedetään raiskattavan yli 5 000 naista vuosittain. Olisi korkea aika ottaa tämä valtava ja todella törkeä asia laajan puheen ja pohdinnan kohteeksi alle kahdenkymmenen mahdollisesti pakolaisen tekemän raiskauksen sijasta. Toki joka ainoa välivallan teko on liikaa, mutta missä on suhteellisuuden taju?
Pakolaiskeskuksiin tehdyt polttopulloiskut ovat todella vakavia rikoksia. Onneksi meillä ne eivät ole aiheuttaneet henkilövahinkoja. Onneksi meillä niitä on ollut lukumäärällisesti vain vähän. Mutta jokainen niistä on liikaa. Niiden media-arvo ylittää yksittäisten raiskauksien media-arvon, ovathan näissä tapauksissa väkivallan ja murhanhimon kohteena yhdellä kerralla useat kymmenet ihmiset. Miksi näistä murhapolttojen yrityksistä ei uutisoida yhtä ”leveästi” kuin ulkomaalaistaustaisten ihmisten rikoksista uutisoidaan?
Kärjistyneet asenteet johtuvat väärästä yleistämisestä, ala-arvoisesta mediasoinnista ja ahtaasta, yksipuolisesta tulkitsemisesta.
Positiivista on uuden auttamishalun aallon nousu vastaliikkeeksi propagandalle.
Hädässä olevaa pakolaista auttamaan rientäneet ihmiset osaavat ajatella ongelmien taustoja. He osaavat suhteuttaa sen, että pienikin avunanto on apu sinänsä. Olemme kiitollisia kaikille hädänalaisten lähimmäisten auttajille, tapahtukoot auttaminen sitten kotimaassamme, ulkomailla, oman kansamme keskuudessa tai ulkomaalaisten keskuudessa.
Rakentava keskustelu pysyy asiassa.
Asiassa ja oikealla tasolla pysyvä keskustelu rakentaa suvaitsevuutta ja inhimillistä ymmärtämistä. Ikävien yksittäisten onnettomuuksien ja vahingontekojen uutisointi ja niistä laajasti keskusteleminen on turhaa. Toki kun onnettomuus sattuu itselle tai läheiselle, on ymmärrettävää tehdä surutyötä asian tiimoilta, mutta kansallisesti pitää keskustella kokonaisuuksista. Vain siten voidaan tehdä oikeita yhteiskunnallisia päätöksiä, ratkaisuja ja toimenpiteitä.
Aivan kuten matemaattisten laskutoimitusten tuloksissa on hyvä ymmärtää suuruusluokka, samoin pitää yhteiskunnallisten tapahtumissa nähdä kokonaisuus ja hylätä propaganda, ahdaskatseisuus ja väärä yleistäminen. Tällöin niiden elintila käy vähäiseksi. Niiltä loppuu tilaus.
Heska Korhonen
