Uusin, 15. tammikuuta 2016 julkistettu uhanalaisuusarviointi aiheuttaa kylmät väreet. Arvioinnin mukaan 87 maamme lintulajia (36 %) luokiteltiin uhanalaisiksi ja 23 lajia (9%) lähes uhanalaisiksi eli vaarantuneiksi.
Edellisestä uhanalaisarviosta on kulunut vain viisi vuotta ja uhanalaisten lajien määrä on lisääntynyt peräti 28 lajilla.
Birdlife Suomi katsoo, ettei luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen ole panostettu riittävästi ja edellyttää yhteiskunnalta nykyistä voimakkaampia toimia uhanalaiskehityksen pysäyttämiseksi.
Erityisen huolestuttavaa kehitys on ollut vesilinnuista puna- ja tukkasotkalla, heinätavilla, jouhisorsalla ja mustakurkku-uikulla. Punasotka on taantunut jopa kansainvälisestikin uhanalaiseksi, joten punasotkan metsästys ei ole enää ekologisesti kestävää.
14.1. Sastamalan Ekojärvellä, vanhoilla reviireillään. Kuva: Timo Palomäki.
Lempäälässä vesilintutilanne on selkeästi muuta maata parempi, kiitos lokkisaarelaisten vuosikausien uurastuksen vesilintujen ja kosteikkolajien elinympäristön parantamiseksi.
Kun puna- ja tukkasotka ovat pesimälajeina kadonneet jo useista pirkanmaalaisista kunnista, Ahtialanjärven Lokkisaaressa pesi viime kesänä sinne rakennetuilla tekokareilla 11 punasotka- ja 10 tukkasotkanaarasta sekä teko-onkaloissa tai laatikoissa kaikkinensa 30 sinisorsa-, 11 punasotka- ja 6 tukkasotkanaarasta. Lokkisaarelaisten työ on vähintäänkin lintunobelin arvoista, kun tiedostaa koko maan vesilintujen uhanalaisen tilanteen.
Vesilahdessa puna- ja tukkasotka kuuluvat kunnan parhaitten lintuvesien eli Vähäjärven ja Onkemäenjärven pesimälajistoon.
Iloisia uutisiakin riittää, sillä aktiivisesta suojelutyöstä ovat Suomen Ympäristökeskuksen mukaan hyötyneet erityisesti merikotka, maakotka, muuttohaukka ja valkoselkätikka. Merikotka pesii jo Vesilahdessa ja Orivedellä sekä myös erittäin todennäköisesti Nokialla ja Hämeenkyrössäkin.
Tapanina alkanut ankara pakkasjakso koettelee nyt kovalla kouralla talvilintujamme. Toivottavasti ruokintapaikoilla on jatkuvasti syötävää. Joka päivä, sillä sinitiaisenkin on saatava moninkertaisesti painonsa verran syötävää päivittäin selvitäkseen yön pakkasista.
Koskikara ei kuitenkaan kovia pakkasia pelkää, sillä Herralankoskella sukelteleee virran pyörteissä muutama koskikara vesihyönteisiä ja pikkukaloja seuranaan useita talvehtimaan jääneitä telkkiä.
Viirupöllö ” Uralowl” on karaistunut taigan laji, joka selviää kovistakin talvista, jos vain myyriä on tarjolla. Vesa Haapaniemi kuuli vuoden ensimmäisen viirupöllön soidintavan jo 8. tammikuuta Vesilahden Saastonkulmalla ja Jouko Mustalahti 14. tammikuuta läheisellä Sastamalan Ekojärvellä, molemmat vanhoilla reviireillään. Jos näitä viirupöllöjä on uskominen, kevät sittenkin vielä koittaa.
Teksti: Hannu Järvinen
