Tummenevassa kevätillassa 5–7 sekunnin välein kaikuva kumea ”huu-uu” saattaa pelästyttää pahaa-aavistamattoman lenkkeilijän pahanpäiväisesti. Kaamean tuntuinen huhuaja , huuhkajakoiras, kuuluttaa reviiriään. Parin naaras saattaa vastailla hieman korkeammalla vastahuhuilullaan, mikä on varsin hyvä merkki alkavasta pesinnästä.
Huuhkajaan liittyy monenlaisia vanhan kansan uskomuksia. Huuhkajan ilmaantumista pidettiin epäonnen tai onnettomuuden tuojana ja lintua vainottiin säälimättömästi. Autonomian aikana huuhkajasta maksettiin tapporahaakin.
Huuhkaja sai rahoituksen vuonna 1983 ja kanta kääntyi nousuun huuhkajan keksiessä ryhtyä pesimään avokaatopaikkojen liepeillä, joissa rottia, sen mielisaalista riitti ylenmäärin.
Viime vuosikymmeninä huuhkajakanta on kuitenkin jälleen taantunut ja laji luokitellaan erittäin uhanalaiseksi maanlaajuisen petolintuseurannan perusteella. Osasyynä lienee avokaatopaikkojen sulkemisen aiheuttama ravintopaikkojen väheneminen. Silti lämpiminä kevätiltoina huuhkajan huhuilua kuulee Lempäälässä ja Vesilahdessakin. Vuonna 2014 Pirkanmaalla varmistui 27 huuhkajan pesintää. Koko maan kannaksi arvioidaan 1300–1400 pesivää paria.
Huuhkajat huhuilevat yleisesti syksylläkin varaten tulevia pesäpaikkojaan. Ensimmäistä kevätvireistä huuhkainta kuuntelimme jo tammikuun puolessa välin. Vilkkaimmillaan soidin on maaliskuussa, sillä muninta alkaa yleensä maalis-huhtikuun vaihteessa.
Huuhkaja on hyvä esimerkki siitä, miten lintujen käyttäytyminen ja pesimäpaikkavaatimukset muuttuvat ympäristöjenkin muuttuessa. Vielä muutamia vuosikymmeniä sitten huuhkaja oli takamaiden asukki, joka pesi erämaiden jyrkänteillä – eikä lintua sen arkuuden vuoksi juuri pesäpaikalla onnistunut näkemään.
Nykyään monet huuhkajat käyvät pesäpaikalla aggressiivisesti päälle, jonka vuoksi rengastajatkaan eivät yksin enää mene pesätarkastuksille, jottei rengastussesonki katkeaisi sairaalahoitoon. Pöllöjen pesäpaikkoja on maallikoiden syytä aina välttää turvallisuuden vuoksi.
Pesäpaikkavaatimuksissakin huuhkaja on osoittanut joustavuutta. Pesiä löytyy perinteisten jyrkännepesien lisäksi hakkuuaukeilta, sorakuoppien läheisyydestä, jopa kaupungeistakin.
Hämmästyttävin lienee huuhkajapari, joka soidintaa Helsingissä stadionin tornissa ja pesii Mannerheimintiellä Forumin kattotasanteilla. Syykin on selvä, sillä pääkaupungissa on huuhkajalle katettu ruokapöytä. Kaupunki kuhisee villikaneja, puluja, lokkeja varislintuja ja pullasorsia riittää. Bubiksi nimetty huuhkajajulkkis keskeytti jalkapallo-ottelunkin lennettyään kesken pelin kentälle.
Huuhkaja on monipuolinen saalistaja. Haja-asutusalueilla jyrsijät, etupäässä vesimyyrä ja rotta ovat ihanneravintoa, mutta jättipöllö saalistaa myös sammakkoeläimiä, kaloja, rusakoita. Jopa isotkin linnut saattavat joutua ruokalistalle, sillä huuhkaja on aiheuttanut monen sääksen pesän autioitumisen saalistamalla nukkuvan sääksiemon suoraan pesältä.
Vanhat huuhkajat ovat paikkalintuja pysytellen tutuilla kallioseuduilla vuodesta toiseen. Nuoret huuhkajat sen sijaan vaeltavat laajoillekin alueille. Luomuksen tutkijat ovat seuranneet satellittilähettimien seurannalla nuorten huuhkajien syntymälevittäytymistä (natal dispersal).
Urjalassa v. 2011 syntynyt Menninkäiseksi nimetty nuori huuhkajakoiras lähti syntymäreviiriltään marraskuussa kaakkoa kohti ja saapui helmikuun alussa pääkaupunkiseudulle, jossa viihtyi maaliskuun puoliväliin.
Sen jälkeen Menninkäinen suuntasi pohjoiseen Orivedelle, jossa se on asustellut vuodesta 2012 lähtien. Vaikka Menninkäinen oli kesällä 2015 jo nelivuotias, se ei vielä pesinyt.
Teksti: Hannu Järvinen