Yhteiskunta. Onko sitä enää olemassa? Onko sitä koskaan edes ollut? Kun katsotaan asiaa köyhän, sairaan tai työttömän vinkkelistä, niin yhteiskuntaa ei ole, ei ainakaan enää. Yhteiskunta on murennettu pala palalta. Siinä ei ole enää paikkoja köyhille, sairaille tai vammaisille. Suunnaton ahneus on astunut kaikkialle. Köyhät, sairaat ja vammaiset ovat niitä ryhmiä, joista halutaan päästä ensiksi eroon.
Kaikki yllämainittujen ryhmien omaisuus on saatettava markkinavoimien käyttöön. Jos sitä ei voida tehdä nykyisen lainsäädännön puitteissa, sorvataan uusi laki, jonka puitteissa homma hoituu nopsasti. Yleensä lakeja pohditaan ja suunnitellaan vuosikausia, mutta köyhien, sairaiden ja vammaisten ryöstölait saadaan aikaan muutamassa vuorokaudessa.
Alimman sosiaaliluokan asumis- ja sairaanhoitokulujen nostoon syyllistyvät kilvan kunnat ja valtiovalta. Niitä nostetaan niin kauan, että alimman luokan on myytävä asuntonsa pilkkahinnalla markkinavoimille ja muutettava asumaan johonkin markkinavoimien tarjoamaan kallisvuokraiseen asuntoon, koska muita asuntoja ei enää ole.
Meidän työpanoksemme arvo on aikoinaan kelvannut entiselle yhteiskunnalle, mutta nyt kun meistä ei ole mitään hyötyä, ei meillä ole ihmisarvoakaan. Ihmisarvonkin ovat markkinavoimat realisoineet, tosin laillisesti lakeja muuttamalla.
Martti Lindroos
