Muistan lapsuudestani, kun jouduin kuuntelemaan radiosta uutisia ja säätietoja ja kertomaan ne huonokuuloiselle isälleni. Hänelle piti puhua äänekkäästi.
Huono kuulo on usein perinnöllistä. Kuulo alkaa usein huonontua 50-ikävuoden jälkeen. Itse ei sitä huomaa, läheiset kylläkin. ”Mitä” kysymys on hyvin tavallinen huonokuuloisen suusta.
Ei ihme, että kotiväkeä ja ystäviä kyllästyttää samojen asioiden jatkuva toistaminen. Tämän tietäen huonokuuloinen usein on hiljaa, vaikka ei käsittänyt, mitä asioita nyt puhuttiin. Jos hyväkuuloisten mielestä asia pitäisi olla kunnossa, niin aina ei näin ole. Tärkeiden asioiden kohdalla on viisainta esittää asiat kirjallisesti, silloin väärinkäsitysten vaara eliminoidaan pois.
Sitten toivomuksia hyvän kuulon omaaville. Älkää puhuko väärässä kulmassa huonokuuloisille. Parasta olisi, jos puhuttaisiin kasvotusten niin, että keskustelijat näkisivät toistensa kasvot ja suun liikkeet. Huonokuuloinen osaa myös huulilta lukua – se taito kehittyy ajan kanssa.
Toiseksi, älkää puhuko suuren väkijoukon keskellä, koska puhe on pelkkää sekasotkua huonokuuloisen korvassa. Vaikka käytössä olisi kuulokoje, ei se auta asiaa. Kuulokoje ottaa puolueettomasti kaikki äänet huomioon ja korvan sisäinen meteli on kova. Kun hyvä- ja huonokuuloinen kävelevät kadulla, viisainta olisi, että hyväkuuloinen kulkee liikenteen puolella. Kun rekka kulkee ohi, sen meteli huonokuuloisen korvassa on kova.
Sitten toivomuksia meille huonokuuloisille. Huono kuulo ei missään tapauksessa ole hävettävä asia. Kun kuulo heikentyy, niin se heikentyy. Se on tosiasia. Käytämmehän me silmälaseja ja pidämme sitä luonnollisena.
Tärkeä on muistaa, että emme tule epäluuloisiksi, vaikka emme kuule kaikkea mitä ympärillä tapahtuu. Jos läheiset nauravat, niin he eivät naura meidän kustannuksellamme. Huono kuulomme kyllä ymmärretään. Me emme missään tapauksessa saa vetäytyä syrjään murjottamaan itseksemme, vaan rohkeasti tulemme yleiseen kanssakäymiseen mukaan.
Huono kuulomme saa apua monella tavalla. Kuulokojeiden kehitys on nopeaa. Nykyaikaiset kojeet auttavat paljon asiaa. On huomattava, että kun kuulokoje saadaan, sitä ei suinkaan saa laittaa piirongin kaappiin, vaan korvaan. Alussa se tuntuu korvassa outona, mutta kun siihen tottuu, se on luonnollinen osa meissä. Kuulokoje avaa meille tien maailmaan, joka kenties on välillä kadonnut. Ei ole liioittelua, kun sanotaan, että monelle kuulokoje on avain parempaan elämään.
Sitten toive nuorille: Olen kerran ollut nuorisokonsertissa ja läksin sieltä ensimmäisen kappaleen keskivaiheissa pois. Meteli oli sanoinkuvaamaton. Korvalääkärit ovat varoittaneet musiikkimetelistä monta kertaa. Se pilaa tehokkaasti kuuloa. Omaa kuuloa ei pidä ehdoin tahdoin pilata.
Vielä lämmin kiitos Lempäälän terveyskeskukselle. Tässäkin asiassa se on hoitanut erittäin hyvin asiansa. Siitä olemme hyvillämme.
Heikki Miettinen
