Lempäälän kunta pyrkii osallistamaan asukkaansa, mistä hyvänä esimerkkinä sivistystoimen järjestämä keskustelu- ja kuulemisilta 3. toukokuuta Hakkarin koululla ennen kuin sivistystoimen työohjelma varsinaisesti hyväksytään. Erinomaista!
Kyläkoulujen pedagogiset toimintaedellytykset on yksi keskusteluillan teemoista, joka on herättänyt kylillä pelonsekaisia arvailuja ja hämmästyttipä se itseänikin. Miksihän kuntalaisillassa kyläkoulujen pedagogiikka nostetaan erityisesti esiin? Siksikö, että uuden opetussuunnitelman käyttöönoton kynnyksellä kyläkoulupedagogiikka on juuri se malli, johon myös taajamien isojen koulujen tulisi pyrkiä opetuksensa uudistamisessa. Jos syy on tämä, niin miksi teema on otsikoitu noin oudosti?
Pedagogiikka sinällään on varsin avara ja väljä käsite. Jotkut asiantuntijat pitävät sitä tosiasia- ja arvotieteenä, toiset taas katsovat pedagogiikan kohteena olevan koko kasvatustodellisuus. Kyläkoulupedagogiikka on yksi alue pedagogiikka-käsitteestä, ja sille on tunnusomaista yhdysluokkaopetus, jossa hyödynnetään oppilaiden eri-ikäisyyttä sekä kummi- ja apuopettajatoimintaa. Professori Eira Korpinen näkee yhdysluokkaopetuksen haasteena opettajille toteuttaa ongelmakeskeistä, eheyttävää opetusta, joka hyödyntää ympäristön asiantuntemusta ja elinkeinoelämää eli juuri sitä, mitä uusi opetussuunnitelma edellyttää kaikelta opetukselta. Yhdysluokkapedagogiikka on varsin edistyksellistä, koska se antaa oppilaille mahdollisuudet kehittyä omassa tahdissaan ikätasostaan riippumatta.
Neuropsykologien mukaan vain monipuolinen ja hyvä vuorovaikutus sekä aktivoiva ympäristö sallivat älykkyyden ja lahjakkuuden kaikkien lajien kehittyä täyteen mittaansa. Kyläkouluissa on vuorovaikutukseen mitä parhaat edellytykset. Lahjakkuuden kehittämisessä ja kehityksessä on paljon sellaista, mikä ei lukujärjestyksen mukaisissa oppiaineissa suoraan toteudu. On mm. ongelmanratkaisua, yhteistyökykyä, pitkäjänteisyyttä, omaperäisyyttä, huomaamiskykyä, rohkeutta sekä kuvittelu- ja suunnittelukykyä. Kaiken tällaisen kehittämiseen on kyläkouluissa oppilailla luonnolliset mahdollisuudet.
Olen itse saanut aikoinaan kyläkoulujen yhdysluokissa oppini, ollut niissäkin opettajana ja opettajakoulutuksessa didaktikkona ohjannut tulevia opettajia vuosikymmenien ajan. Näen kyläkoulut oivallisina malleina kaikelle opetustoimelle. Onhan jokaisessa opetusryhmässä erilaisia oppilaita, joiden opetus on toteutettava yksilöllisten opetussuunnitelmien mukaan. Siispä jokainen samanikäistenkin opetusryhmä on tavallaan yhdysluokka. Ainoa epäkohta eri-ikäisopetusta antavissa kyläkouluissa saattaa olla vuorokurssiopetus, joka kehitettiin niihin yli sata vuotta sitten. Uuden OPS:n mukaan vuorokurssiopetus on vain yksi mahdollinen toteutustapa yhdysluokkien reaaliaineiden opetuksessa, joten tuosta kummajaisesta on syytä viimeistään nyt irrottautua. Vuorokurssiopetuksesta saattaa olla kyllä etua opettajalle, mutta haittaa siitä on ainakin niille lapsille, jotka aloittavat koulutiensä toisesta vuorokurssista. On muistettava, että peruskoulussa opetus on järjestettävä oppilaan ikäkauden ja edellytysten mukaisesti. Oppisisällöt on hyväksytty luokkakohtaisiksi, ovat toisin sanoen tietynikäisille suunnattuja, joten esim. 5.-luokkalaiselta ei voida edellyttää 6.-luokkalaiselle tarkoitettujen sisältöjen opiskelua. Vuorokursseja lukuun ottamatta yhdysluokkapedagogiikka on tarkoituksenmukaista opetusjärjestelyiltään, ja se on yhteistoiminnallista ja oppilaskeskeistä, mitä se on ollut jo ennen uuden OPS-2016:n voimaantuloa.
Norjalainen professori Rune Kvalsund on verrannut pieniä kouluja kalastusveneeseen ja isoja supertankkeriin, jolla on suuri lastikapasiteetti ja paljon sisältöä, mutta jota on vaikea kääntää. Suurella koululla tankkerin tavoin on sellainen suunnittelujärjestelmä, joka ei tee suunnitelmien tekemistä ja muutoksia helpoksi. Kalastusvenettä (kyläkoulua) on helpompi käsitellä. Kvalsundin vertausta voisi jatkaa. Tankkeri kulkee merimerkkien viitoittamaa väylää varmasti ja turvallisesti, mutta näkymät ja kokemukset saattavat kulkijoilta jäädä vähiin. Kalastusvene taas puikkelehtii näppärästi saaristossa omia reittejään, jolloin kulkijat nauttivat paljon muustakin kuin merituulesta. Erehdysten sattuessa on kalastusveneen helppo kääntää suuntaa, tankkerin suunnanmuutos on hankalaa.
Koulujen yhdistämisestä on saatu varsin karmivaa palautetta, kuten lehdistä olemme viime viikkoina lukeneet Liperin koulupudokkaista. On myös havaittu, että vaikka aikuisten määrää lisätään suuressa oppilasjoukossa, se ei auta oppimista, vaan tuo lisää haittoja yhteisöön. En usko, että meidän viisaassa Lempäälässämme oltaisiin lakkauttamassa kyläkouluja. Kun kouluja on lakkautettu kuntien talouden tervehdyttämisen nimissä, ei missään ole saatu laskettua, onko syntynyt todellista säästöä. Niinpä elinkelpoisten kyläkoulujen lakkautukset ovat olleet taloudellisessakin mielessä keinotekoisia.
Huhtikuun puolivälissä järjestettiin Äänekoskella paneeli, jossa Itä-Suomen AVI:n ylitarkastaja Kari Lehtola muistutti painokkaasti siitä, että kunnat tekevät jatkuvasti lapsiin kohdistuvia päätöksiä, esimerkiksi koulujen lakkautuksia, miettimättä, mitä vaikutuksia niillä on lapsiin. Hän peräänkuulutti lapsivaikutusten arviointia, koska Suomessakin on lasten oikeuksien toteuduttava. Lehtola otti esimerkin teitten rakentamisesta ja niihin liittyvistä leikkauksista, joita ei tehdä yhtäkään, ellei arvioida tarkoin faunaa ja flooraa. Lapsiin kohdistuvissa leikkauksissa sen sijaan unohdetaan lasten kasvu- ja kehitysedellytykset.
Ollaanko Lempäälän kyläkoulujen toimintaedellytyksiä karsimassa? Eikö kyläkouluille saada taitavia uusia opettajia vai ollaanko opettajakuntaa vähentämässä? Tiedän, että yliopistokoulutus ei nykypäivinä tuota suoranaisesti yhdysluokkiin perehtyneitä opettajia, mutta ei opettajankoulutuksessa ole enää aikoihin valmistettu opettajia mihinkään muuhunkaan täsmäkohteeseen. Kaikki opettajat tarvitsevat työhönsä perehdyttämistä ja työnohjausta, mikä on työnantajan tehtävä. Lempäälässä ei perehdyttäjiä tarvitse lähteä edes merta edempää kalastamaan, sillä heitä on kunnassa omasta takaa. Pedagogisia edellytyksiä Lempäälässä on kyllä kyläkouluissa, eikä niiden heikentämisellä ole uuden OPS:n haasteisiin lähtemistä.
Tuula Hyyrö, KT
Lempäälä
Kommentointi on suljettu.