Vähälumisuudesta huolimatta hiihtokampanja ylsi ennätykseen. Lempääläläisten ja vesilahtelaisten, maaliskuulla jatkettuun ”Hiihto-Helmikuuhun” kertyi osallistujia 510. Lisäksi ainakin Hakkarissa ja Kuljussa hiihti sadoittain vieraspaikkakuntalaisia. Vaatimuksena oli hiihtää vähintään viisi kertaa. Muutama oli hiihtänyt todistetusti ja halutusti joka päivä.
Kaikki osallistuivat arvontaan, jossa joka kymmenes voitti. Asianomaisille ilmoitetaan tällä viikolla.
Kampanjan pääorganisaattorina toimi Lempäälän Kisan Antero Korhonen. Miten sujui?
– Hyvää oli se, että osallistujia kertyi jo tuo 510, mikä tosin on vain vähäinen osa kaikista hiihtävistä kuntalaisista. Ekakerralla oli 160 osallistujaa ja viime talvena 260, joten määrä nyt siis tuplaantui. Jos kehityslinja jatkuu, ensi talvena on tuhat osallistujaa. Riippuu paljon talven lumi- ja latutilanteista.
Vähemmän hyvää oli lumen vähyys. Vesilahdella päästiin hiihdon makuun vasta helmikuun puolivälissä, jolloin kunta teki viiden kilometrin ladun koulukeskuksesta Anttilanvuoren ympäri.
– Mainiolle kotareitille ei ollut ainakaan hyvin suksin asiaa. Epätasaisten pohjien ja varjostavan puuston takia lunta olisi pitänyt sataa vanhaan malliin. Myös kouluille saatiin lopputalvesta latuja.
Lempäälän puolella Hakkarin ja Sääksjärven avarille ja tasaisille kuntoradoille voitiin tehdä koneladut jo tammikuun alussa. Perinteiseen Innilään ja sieltä Lastusiin tehtiin ladut kuun loppupuolella. Vähän aikaa pääsi hiihtämään golfkentältä Ahtialanjärven yli Lastusten koululle asti Innilän mäet ohittaen.
Kampanja oli osoitettu myös kouluille esikoulut mukaan lukien.
– Siellä menestys oli vaihtelevaa. Pienistä kouluista Nurmi ja Mattila tarttuivat tarjoukseen. Niistä tuli tasavahvasti yhteensä 95 suoritusta, jolloin osallistumisprosentti oli liki 90. Muissa Lempäälän ja Vesilahden kouluissa osallistuminen oli vähäistä tai olematonta joskin kaikissa hiihdettiin muutama kerta. Osa niidenkin oppilaista osallistui yksityisesti.
Yksi hidaste oli se, ettei kaikilla kouluilla ollut entiseen tapaan koulua ja kulmakuntalaisia palvelevia lähilatuja. Mattilan osallistumisprosentin yhtenä selityksenä on kilometrin pituinen valaistu latu. Koulu jopa sovelsi työjärjestystään sopivien hiihtokelien mukaan, silti opetussuunnitelmaa noudattaen. Nurmelle ei tehty latua, mutta oppilaat ajelivat koulukuljetuksin Hakkariin hiihtämään ja luistelemaan.
Osallistumismäärän koettuakin nopeampaa kasvua hidasti Korhosen mukaan tietämättömyys kampanjasta tai väärät luulot sen kohteista ja tavoitteista.
– Jotkut eivät huomanneet kampanjaa, vaikka hiihtivät monasti aivan punaisten laatikoiden vierestä, joiden vieressä juliste kertoi asian ja laatikon kannessa oli iso teksti ”ota tästä suorituskortti”. Tietoa oli myös kuntien ja Kisan kotisivuilla sekä tiedotusvälineissä.
– Osallistumista saattoi alentaa myös varovaisuus ja hämäläinen empiminen – kun ei ole ihan varma niin parempi olla kajoamatta eikä varmaankaan kuulu minulle…
