Pikkulintuja ja muita luontokappaleita ei saa häiritä eikä ampua – edes ritsalla. Vastuunalainen ritsalla ammuskelu rajoittukoon pilkan, vaikkapa tyhjän virvoitusjuomatölkin tai vastaavan tarkkuusampumiseen niin pihaoloissa kuin mökillä. Ritsan käytössä on omat vaaransa ja sillä voi vahingoittaa toisia. Mikäli lukija on kirjoittajan kanssa samaa mieltä pienaseen käyttötarkoituksesta ja varomääräyksistä, saa hän jatkaa tästä eteenpäin ritsanteko-ohjeisiin. Ikkunoiden kivittäjät lopettakoon lukemisen tähän.
Nykyään valmistetaan teollisia ritsoja etupäässä muovista. Rautalangasta voi vääntää mottiritsan. Tällä kertaa me kuitenkin valmistamme perinteisen puisen ritsan, joten nikkaroijan on oltava sellainen, jolla puukko pysyy turvallisesti näpeissä. Ritsa on leikkikalu, joka valmistetaan usein nuoren puun oksanhaarasta, jonka haarukkaan viritetään kuminauha. Lehtipuu, vaikkapa paju, pihkattomana puuna on parasta rakennusmateriaalia. Ilman metsänomistajan lupaa ei puuta saa ritsaa varten mennä kaatamaan.
Oksanhaaran on hyvä olla symmetrinen eli molempien rungosta ylöspäin haarautuvien haarojen olisi hyvä olla suunnilleen yhtä paksut. Ritsan alaosan suoraa kädensijaa olisi hyvä olla reilusti kämmenen leveydeltä, jotta siitä saa ammuttaessa hyvän otteen. Haaraosat voi jättää hieman lyhyemmiksi. Puukolla kannattaa loveta molempien haarojen päihin matalat urat, joihin kumilenksujen päät voi sitoa napakasti paikoilleen. Voi laitteen kuoriakin ja vaikka maalata sen kuivuttua.
Vanhasta ”ritsasta” eli loppuun poljetusta polkupyörästä tai ainakin sen tussuksi käyneestä renkaan sisäkumista on nyt apua. Punainen sisäkumi on vetolujuudeltaan mustaa parempaa; kierrätämme sitä siis. Sisäkumista leikataan parisen senttiä leveää ja mahdollisimman suoraa soiroa. Pituutta saa olla reilusti, ainakin 60 senttiä. Liian pitkä kumi ei enää lisää ammuksen lähtönopeutta. Umpisolmut palvelevat tarkoitustaan kuminauhan kiinnityksessä.
On makuasia, sitooko kumin yhtenä vai kahtena kappaleena. Jälkimmäisessä tapauksessa kuminauhojen väliin keskelle on mahdollista sitoa nahanpalasesta tehty ”ammuspesä”. Ritsalla ammutaan pieniä kiviä, herneitä tai vaikka hauleja.
Ritsalla ammutaan kuten jousipyssyllä. Suoraksi eteen ja kohti maalia ojennettu heikompi käsivarsi pitelee ritsaa ja vahvemmalla kädellä jännitetään kuminauhaa taaksepäin ampujan huulia kohti. Ampuma-asennossa suoraksi ojennetun käden puoleinen jalka on toista edempänä. Ammus pysyy ammuspesässä tai kuminauhan sisässä, kun sitä puristaa peukalon ja etusormen välissä. Sihtaus ja irrotus.
Ritsan kumin käyttöikä pitenee, kun sitä säilyttää suojassa suoralta auringonvalolta.