Ideapark -juoksuun osallistuttiin monenlaisin eväin ja tavoittein. Eräs erikoisimmista oli nokialaisen Jussi Kallioniemen tapaus: satakiloinen hujoppi juoksi puolimaratonin vähän päälle kahden tunnin 27,2 kilon reppu selässään! Tossujen päällä liikkui siis noin 127 kiloa.
– Kuntoilun vuosia sitten aloitettuani painoin 155 kiloa. Nyt satakiloisena olen osallistunut muutamiin hölkkiin reppuselkäisenä. Tavoitteena on juosta syksyllä Vantaan täysmaratooni reppuvarustuksessa alle 4.39, mikä on nykyinen Quinnesin kirjan ennätysluku. Juoksijan painoa ei rajata, mutta repun paino on 60 paunaa eli tuo 27,2 kiloa.
Lempääläinen Janne Nurmi on osallistunut Ideapark -juoksuun joka kerta, nyt oli siis kymmenes kerta.
– Muutin paikkakunnalle 13 vuotta sitten. Ja kun horisonttiin ilmaantui tämmöinen kuntotapahtuma omalla kylällä, niin koin sen heti omakseni. Osallistun niin kauan kuin pystyn ja sitten alan järjestelijäksi. Aiemmin olen lähtenyt mukaan melko vähin harjoitteluin, mutta nyt juhlajuoksun takia aloin harjoitella jo syksyllä. Kympin aika paranikin nelisen minuuttia.
Lempääläinen Satu Hovi loikki maaliin väsyneenä, vaan ei uupuneena. Kyseessä oli ensimmäinen Ideapark -juoksu ja matkana kymppi.
– Juoksin ja kävelin vuoronperään. Treenaukseni on ollut kovin pienimuotoista, mutta kivaa silti oli ja todennäköisesti ensi vuonna paremmin eväin.
Riikka Joutsensaarelle Kangasalta Ideapark -juoksu oli toinen. Jäi ehkä mieleen, kun neljän malesialaisjuoksijan ryhmä, kaksi pariskuntaa, halusi hänetkin maalissa yhteiskuvaan kuten myös mitaleita jakaneet Kisan hiihtojunnut.
– Oli mukavan vaihteleva puolimaratonin reitti: kirkonkylän asvalttia ja vilinää, Ahtialan puolen hiljaista maalaismaisemaa hiekkateineen, järvimaisemaakin.
Voittavia juoksijoita ja kävelijöitä oli paljon. Leena Taipale Nokian Sarkolasta veti viisikymppisten sarjassa puolimaratonin aikaan 1.35 ja tuumi maalissa:
– Suven ensimmäinen startti ja heti voitin itseni!
Viitasaarelainen Jukka Rahkonen voitti puolimaratonin yleisessä sarjassa kaikki muutkin ajalla 1.16.
– Olin menossa Ouluun yrittämään kovaa aikaa, mutta tunsin oloni hieman väsyneeksi ja päätin tulla Lempäälään. Siten järjestyi koko pesue mukaan, molemmat tytöt juoksivat ja tuli tavatuksi samalla sukua. Pistin merkille, että täällä reitin varrella soi ja ihmiset jopa taputtivat. Jossain Närpiössä olen kokenut samantapaista, mutta yleensä reittien varrella ollaan hiljaa.
Antero Korhonen
