Kesä, kuminpoltto ja keuliminen

Koirankakkakeskustelu jäi tänä keväänä lähtötelineisiin, mutta mopokeskustelu on startannut sitäkin räjähtävämmin jokakesäiselle kierrokselleen. Pärisevät ja haisevat kaksipyöräiset kohottavat hiljaisuutta arvostavien verenpainetta. Keulivat klopit hirvittävät uhkarohkeudellaan niitä, jotka näkevät millaisen kauhuskenaarion kaatuminen voi aiheuttaa. Viritetty mopo kulkee, mutta miten toimivat jarrut, ajatus ja refleksit? Virityksiin lienee poliisillakin sanansa sanottavana.

Ärsytys saa jotkut aikuiset taantumaan rippikoulu- tai jopa hiekkalaatikkoikäiseksi. Mopoilijoiden ja mopoautoilijoiden kiusanteko ei ole reilua ja ennen kaikkea se on vaarallista. Vaikka finninaamainen jolppi kutitteleekin kiukkuhermoa, on hänkin jonkun lapsi. Jope Ruonansuun sanoin: ”Ajatteleppa omalle kohalles”.

Käytöstapoja voisi tarkistaa toki puolin ja toisin. Nuoriso tuskin on syytön kaikkeen siihen, mihin väittävät olevansa syyttömiä. Aivottomat ideat ja päättömät päähänpistot kuuluvat kasvamiseen ja kantapään kautta oppimiseen. Oletettavasti auton ratin takana ajelevat aikuiset ovat myös joskus olleet nuoria ja kenties haluaisivat säästää nykyisen nuorison omilta virheiltään. Se on harmillisesti lähes mahdoton homma. Nuorison tehtävä on mokailla, ärsyttää ja tietää kaikki. Aikuisena sitä voi sitten huomata, että ei oikeastaan tiedäkään mitään ja ärsyttäminenkin menettää hohtonsa. Mokailla onneksi voi edelleen.

Ei ole aikuisten tehtävä ymmärtää nuorisoa. Pitää vain suvaita. Kun lähestyy mopoporukkaa otsasuoni tykyttäen ja hampaita kiristellen se tuskin tuo toivotunlaisen vastineen. Tiedossa on todennäköisemmin vastareaktio ja entistä haisevampi pakokaasupilvi. Kohtelias keskustelu, perustelu ja sopiminen toimii aikuistenkin kanssakäymisessä, miksei siis sama toimisi nuorisolle?

Yksi ihmisen tärkeimmistä matkoista on tulla toista puolitiehen vastaan. Se koskee myös sinua, pärinäpoika ja surinasussu. Me aikuiset olemme kalkkiksia emmekä aina tajua kuminpolttamisen hienoutta tai keulimisen huumaa. Näemme pessimisteinä vain ilmaan leijailevia seteleitä ja ambulanssireissun. Yritetään ymmärtää toisiamme. Sotajalalla oleminen on ikävää eikä siinä voita kukaan, vaan kaikki ovat kiukkuisia sekä pahalla mielellä.