Britit tahtoivat pois

Demokratian voitto se kai on, kun kansalta ensin kysytään mielipidettä ja enemmistön kannan mukaisesti sitten päätetään. Jos päätetään.
Suomessa kansanäänestys on poikkeuksetta neuvoa-antava. Vaikka kansan enemmistön mielipide olisi selvästi puolesta tai vastaan, päättäjät voivat korkeudessaan tehdä itsenäisen ja lopullisen päätöksensä kansan enemmistön mielipiteestä piittaamatta. Päättäjien käsiä sitomattoman kansanäänestyksen kohdalla joku voisi puhua aasin korvan kutkutuksesta. Oletetaan, että kansa on jo siihen tyytyväinen, kun se saa laskea painettaan ilmaisemalla mielipiteensä jostakin asiasta – kuten EU-jäsenyydestä tai vaikkapa kieltolain päättämisestä. Sen jälkeen palataan edstuksellisessa demokratiassa jälleen päiväjärjestykseen.
Iso-Britanniassa, jossa demokratiakehitys on jatkunut Suomea pidempään, voi olla toisin. Kansa on brexitinsä ilmaissut, ja edessä on suurella todennäköisyydellä siitä seuraava ero EU:sta. Elämme siinä suhteessa historiallisia aikoja. Tähän saakka integraatiokehitys on tuonut Euroopan unioniin lisää jäsenmaita. Vaikka EU:n suurimpiin talouksiin lukeutuukin, oman puntansa säilyttänyt Iso-Britannia ei koskaan ole kuulunut EU:n jäsenmaiden ytimeen. Jäsenmaksuihinsakin se on saanut alennusta.
Suomen ja Britannian välisessä kaupassa suomalaistuotteiden viennin arvo oli huippuvuosina yli 4,5 miljardia euroa, viime vuonna enää 2,8 miljardia.
Britannia oli viime vuonna Suomen kuudenneksi tärkein vientimaa. Britanniasta tuotiin Suomeen viime vuonna 1,7 miljardilla eurolla.