Uusi opetussuunnitelma keskittyy Lempäälässä vertailun sijaan yksilöön. Toivon, että yksilökeskeisyys johtaa lasten mielenterveysongelmien aiempaa tarkempaan seulomiseen.
Lasten masennus on alidiagnosoitu ja alihoidettu häiriö. Noin kaksi prosenttia alle murrosikäisistä sairastaa masennusta, ja se jatkuu pitkäaikaisena noin joka kymmenennellä sairastuneella lapsella.
Lempäälässä on tehty tiivistä oppilashuoltotyötä 1990-luvulta asti. Lempääläläisen lapsen on ”lähes mahdotonta pudota koulun turvaverkosta” Kuokkalan koulun rehtorin Antti Perälän mukaan. Esimerkiksi Lempoisten koulussa järjestetään viikoittain oppilashuoltoryhmä, jossa lapsi saa tarvittaessa moniammatillista tukea.
Tutkimusten mukaan on tärkeää kiinnittää huomiota lievästi oireileviin lapsiin, koska heihin kohdistettu apua kantaa hedelmää pisimpään. Valitettavasti koulussa keskitytään yleensä niihin, jotka oireilevat näkyvimmin. Tämän takia olisi tärkeää kartoittaa lapsen mielenterveyttä arviointikeskusteluissa, joita pidetään vanhemman kanssa. Lapsille ja nuorille suunnattuja mielenterveyspalveluita pitäisi myös rummuttaa valtavalla viidakkorummulla.
Yläkoulussa tuen tarve korostuu jopa alakoulua enemmän. Murrosikäisestä tuntuu helposti, että koko maailma on häntä vastaan. Todennäköisesti nuori välttelee keskusteluhetkiä, mutta on salaa tyytyväinen vaikkapa opettajan osoittamaan huomioon.
Tutkimustieto painottaa ensimmäisen masennusjakson mahdollisimman aikaista ja riittävän pitkää hoitoa. Masennuksen uskotaan nousevan toiseksi suurimmaksi taakaksi ihmiskunnan terveydelle muutaman vuoden sisällä.
Ystäväni havahtui masennukseensa pikkuhiljaa lukiossa. Kertomansa mukaan hän kärsi alakuloisista jaksoista jo alakoulussa. Ennen ylioppilaskirjoituksia tunnollinen oppilas laiminlöi koulunkäyntinsä täysin. Opettajat ottivat hänet puhutteluun alentuneen koemenestyksen ja poissaolojen takia. Ystävästäni tuntui, että he sulkivat silmänsä hänen pahalta ololtaan. Kukaan ei kysynyt, olisiko hän tarvinnut esimerkiksi koulupsykologin apua.
Muutokset oppilaan käytöksessä tai mielialassa pitäisi ottaa välittömästi vakavasti. Koulun tuki voi olla korvaamattoman tärkeää sellaiselle lapselle tai nuorelle, joka ei saa kotona riittävästi eväitä elämään. Tutkimusten mukaan yksikin turvallinen aikuinen auttaa lasta rakentamaan perustuksia hyvään elämään. Nuorelle pitää osoittaa tukea, vaikka hänen oma vastuunsa kasvaakin aikuisuuden kynnyksellä.
Nykyään ystäväni voi hyvin, koska hän jaksoi hakea itselleen apua. Jos hänen ahdinkoonsa olisi puututtu jo koulussa, asiat eivät olisi välttämättä äityneet niin pahoiksi. Silmät auki.
