Kalevalan nykyisin käytössä olevan II painoksen allekirjoituksen muistojuhlaa vietettiin Hukianhovissa keskiviikkona 17.4. Juhlan järjesti yhteistyössä Wesilahti-Seura ja Vesilahden kunnan kulttuuritoimi. Tilaisuudessa kotiseutuneuvos Yrjö Punkari kertasi alunperin kotiopettajaksi Laukon kartanoon tulleen Elias Lönnrotin vaiheita ja kertoi miten Kalevala sai siellä alkunsa. Asiantuntijavieraana tilaisuuteen saapui aiemmin Helsingin yliopistossa tutkijana toiminnut ja arkeologisen seuran jäsen Martti Linna. Hän oli paikalla avaamassa yleisölle kalevalaista mytologiaa.
Kahvikupillisella kansanrunoutta
On Laukon kartanon silloisen emännän Eva Törngrenin ansiota, että Elias Lönnrot alkoi kokoamaan kansanrunoja talteen. Eva Törngren kuului kansanrunoutta arvostavaan sukuun ja hän yllytti Lönnrotin keräämään runoja. Houkuttimena Törngren käytti muutamaa tuntemaansa Lönnrotin heikkoutta.
–Lönnrot piti hienosta, ohuesta kirjoituspaperista ja Geflen vaakuna –tupakasta, mutta ylitse kaiken oli kahvi, kertoo Yrjö Punkari.
Niinpä Eva Törgren lupasi Lönnrotille jokaisesta kerätystä runosta kupillisen kahvia. Lönnrot aloitti keräämisen vierailemalla kaikissa Vesilahden Hinsalan taloissa ja merkitsemällä muistiin esimerkiksi useita versioita Elinan surma-runosta. Punkarin mukaan Eva Törngren oli suomalaisen muinaisrunouden pelastaja, joka on kuitenkin unohtunut sen vuoksi, että sattui on nainen.
Elias Lönnrot valmisteli Kalevalan II painoksen Laukossa ja se allekirjoitettiin Eva Törngrenin viimeiseksi jääneenä syntymäpäivänä.
–Tiedetään, että Elias Lönnrot halusi omistaa Kalevalan toisen painoksen Eva Törngrenille. Suomesta puuttuisi Kalevala-eepos, ellei sitä olisi allekirjoitettu täällä Laukossa. Ei ole yksi lysti, missä Kalevala on allekirjoitettu, Yrjö Punkari toteaa.
Kyisen pellon arvoitus
Muistojuhlassa vierailleella tutkija Martti Linnalla on ollut yhteyksiä Vesilahteen jo 70-luvulta lähtien.
– Vesilahti on jostain syystä aina tuntunut kotoisalta paikalta, Linna kertoo.
Mahdollinen syy kotoisuuden tunteeseen on löytynyt viime vuosien sukututkimuksen kautta. Martti Linna kuuluu sekä äitinsä, että isänsä puolelta Kurjen sukuun.
Linna kuvailee Kalevalan tarujen tutkimista arvoitusten ratkaisemiseksi ja vertauskuvien keksimiseksi. Kyinen pelto on esimerkiksi syöksyvirtauksen aiheuttama kyntöjälki metsässä. Vesijumalan, eli Väinämöisen, taas mennessä yhteen jääjumalan, Ainon, kanssa jäätyvät vedet. Keväällä, Ainon hukuttautuessa, jäät sulavat jälleen.
– Jumalat edustavat luonnonilmiöitä ja jokainen voi nähdä ne luonnossa. Kun verhotaan luonnonilmiöt konkreettiseen muotoon, niin ihmisen on helpompi käsitellä niitä, selittää Linna.
Monet Kalevalan hahmot ja tarut löytyvät myös muiden maiden mytologioista. Erityisesti skandinaavinen mytologia on yhteneväinen sekä tapahtumien, että hahmojen kautta. Myös kreikkalaisissa ja roomalaisissa mytologioissa on paljon yhtymäkohtia Kalevalaan. Linna vertaa esimerkiksi Kullervon tarua roomalaiseen taruun, jossa suku tuhotaan ja eloon jää vain yksi poika.
Paikalle saapunut yleisö keskusteli pitkään Martti Linnan kanssa todeten hänen tarinansa niin mielenkiintoisiksi, että äidinkielenopettajat voisivat ottaa häneltä Kalevalan opetukseen vinkkejä.
