Elokuvaopiskelijat halusivat tehdä lopputyönsä Kauhajoen koulusurmista, mutta neljä vuotta myöhemmin valkokankaalle päätyi ammattilaisten huolellisesti hioma lyhytdokumentti
Lempäälästä kotoisin oleva Marianna Lehtonen, 25, ja Anna-Maija Heinonen, 23, saivat joulukuun alussa valmiiksi Kasvottomat-dokumentin, jonka tekemisen he aloittivat opiskellessaan yhdessä Voionmaan opistossa. Kasvottomat on ennen kaikkea tarina Kauhajoen koulusurmien uhreista ja heidän omaisistaan.
Miesopiskelija surmasi yhdeksän luokkatoveriaan, yhden opettajan ja itsensä Seinäjoen ammattikorkeakoulun ja koulutuskeskus Sedun tiloissa syyskuussa 2008. Tragedia oli toinen lyhyen ajan sisällä Suomessa tapahtunut koulusurma.
Lehtonen halusi mukaan Heinosen ideoimaan Kasvottomat-projektiin, koska dokumentin aihe oli hänen mielestään kiinnostava ja vaativa. Lehtonen oli tehnyt aikaisemmin pelkästään lyhyitä harjoitustöitä koulussa.
Lehtonen ja Heinonen käsikirjoittivat dokumentin yhdessä ja toteuttivat ensimmäiset kuvaukset Kauhajoella keväällä 2013. Lehtonen myös leikkasi Kasvottomien demoversion.
– Oli rankkaa käydä läpi omaisten haastatteluvideoita yhä uudelleen. Jossakin vaiheessa etäännyin materiaaleista. Leikkaustaukojen jälkeen tunteet nousivat uudestaan pintaan ja näin painajaisia, Lehtonen toteaa.
Kasvottomissa lapsistaan ja tuskastaan kertovat kolmen uhrin vanhemmat, mutta dokumentin tekijät halusivat muistaa myös muita uhreja. He julkaisivat omaisten luvalla kaikkien kuolleiden nimet ja esimerkiksi joitakin lapsuuskuvia.
Omaiset olivat tyytyväisiä valmiiseen dokumenttiin, mikä tuntui Lehtosesta valtavalta helpotukselta.
– Meillä oli suuri vastuu siitä, miten käsittelimme aihetta ja omaisten surua. Emme voineet luovuttaa, vaikka projekti tuntui välillä raskaalta. Teimme dokumentin ennen kaikkea omaisia varten, koska koimme, että he ja uhrit jäivät koulusurmauutisoinnissa kasvottomiksi, hän kertoo.
Työryhmän piti tasapainotella jatkuvasti hyvän elokuvan ja omaisten kunnioittamisen välillä. Tekijät eivät halunneet esittää haastateltavia huonossa valossa tai kertoa tapahtumista liian dramaattisesti. Lisäksi Lehtonen ja Heinonen päättivät, että ampujasta puhuttaisiin dokumentissa mahdollisimman vähän.
– Dokumentista tehtiin vuosin varrella useita erilaisia versioita. Emme halunneet kuvata tylsää dokumenttia, mutta tarkoituksenamme ei ollut myöskään hyötyä omaisten tuskasta, Lehtonen sanoo.
Pitkän dokumentin työstäminen opetti Lehtoselle paljon elokuvan tekemisen lainalaisuuksista.
– Dokumenttia tehdään kauan, koska käsikirjoitus syntyy oikeastaan vasta kuvauksien jälkeen. Työryhmän täytyy olla hyvä, että jaksaa jatkaa.
Lehtonen opiskelee nykyään medianomiksi Tampereen ammattikorkeakoulussa. Hän toivoo pääsevänsä tulevaisuudessa sekä käsikirjoittamaan että ohjaamaan dokumentteja ja fiktioelokuvia. Voionmaan opiston media-alan ammattitutkintolinjalta valmistunut Heinonen työskentelee tällä hetkellä tuotantoyhtiössä Helsingissä.
Lehtonen ja Heinonen yrittävät saada Kasvottomat-dokumentin levitykseen esimerkiksi festivaaleille ja televisioon, jotta mahdollisimman moni kuulisi omaisten kertomukset. He aikovat myös järjestää elokuvan virallisen ensi-illan Tampereella.
