Tasa-arvon edistäminen on yksi tärkeimmistä yhteiskunnan tehtävistä. On jatkuvasti pyrittävä pienentämään palkka- ja eläke-eroja, jaettava työtä ja tuettava palvelujen yhtäläistä saatavuutta. Ihmisten tasa-arvoista kohtelua tulee kaikin tavoin edistää. Päiväkodeissa ja kouluissa poikien ja tyttöjen tasapuolinen kohtelu on erinomainen tavoite. Tyttöjen ja poikien roolien korostaminen on tarpeetonta.
Taustalla on kaunis ajatus, että jokainen voi sukupuolestaan riippumatta valita itselleen parhaiten sopivan roolin. Poika voi olla hoivaava ja puuhata nukeilla ja tyttö puolestaan voi innostua autoista ja metsästää. Tytöillä on kuitenkin ollut selvästi enemmän tilaa rikkoa vanhoja roolimalleja kuin pojilla. He voivat sekä hoivata että tapella. Pojille tämä ei ole yhtä helppoa.
Päivähoidon ja koulujen tehtävä on haastava, sillä ulkopuolelta tulee vahvoja malleja. Niissä korostuu kilpailu, hallitsevuus, jämäkkyys ja jopa aggressiivisuus. Lempeydestä ja hoivaavuudesta ei ole tietoakaan kilpa-autoilussa, jalkapallossa, jääkiekossa, kamppailulajeissa, metsästyksessä tai pelimaailmassa. Myös viihdemaailma vaatii kovuutta, jotta siellä voisi pärjätä.
Jopa asiantuntijoiksi kuvatut henkilöt korostavat jämäkkyyden merkitystä (Helsingin Sanomat, 25.10.2016). Vanhempien tehtävä on tehdä lapsistaan niin vahvoja ja kestäviä, että he eivät jää muiden jalkoihin ja joudu kiusatuiksi. Roolimallien ja tavoitteiden ristiriitaisuus on pojille hankala asia. Pojat saavat koulussa huonompia todistuksia kuin tytöt ja myös koulun jälkeen pojilla on usein suuria vaikeuksia. Tyttöihin verraten pojista paljon suurempi osa syrjäytyy ja jää vaille riittävää koulutusta ja työssä vaadittavia taitoja.
Mitä tapahtuisi, kun kaikki ovat jämäköitä ja pitäisivät puolensa? Olisiko seurauksena vielä nykyistä kovempi kamppailu asemasta ja pärjäämisestä vai hoitaisiko jokainen omat asiansa muista välittämättä? Eiväthän jämäkät tarvitse keneltäkään apua.
Nykyajan nuorisokulttuurissa kaverit ja media ovat ottaneet vallan vanhemmilta ja antavat lapsille ja nuorille mallit. Kun sekä vanhemmat että opettajat ovat kavereita, etenkin pojat alkavat ristiriitaisten mallien keskellä horjua ja ajelehtia eivätkä pysty omaksumaan rakentavia tavoitteita. Auktoriteettien väheksyminen tasa-arvon nimissä vaikeuttaa kasvatusta. Kovuutta ja jämäkkyyttä korostavat mallit ovat houkuttelevia. Voi jämäkästi torjua ne neuvot ja ohjeet, joita vanhemmat ja opettajat tarjoavat.
Samalla unohtuvat ne merkittävät tasa-arvon esteet, jotka johtuvat persoonallisuuden piirteistä, kotitaustasta ja lahjakkuuksista. Vaikka oikeudenmukaisuudessa ja toimeentulossa on tapahtunut paljon edistystä, persoonallisuuteen ja ulkonäköön liittyvät vaatimukset ovat muuttuneet entistä ankarammiksi. Nämä vaatimukset kohdistuvat yhtä lailla tyttöihin ja poikiin, naisiin ja miehiin.
Markku Ojanen
