Arjen arvovalintoja

Oli suru lukea L-VS:n verkkojulkaisusta (8.2.2017) Martti Lindroosin mielipiteeksi maalattu vaihtoehtoisten totuuksien kirjoitus, jonka oletan olevan osin viihteellinen ja satiirinen. Keinotekoinen asettelu inhimillisyys vastaan urheilu on toki otsikkotasolla raflaava.

Kirjoittaja Lindroosin mielipiteet eivät perustu faktoihin, vaan ovat oivallinen esimerkki ”musta tuntuu” -päättelystä. Tosiasiallisesti kunnan kasvavaa velkataakkaa on saatu huomattavasti hillittyä, mikä vähentää veronkorotuspaineita tulevaisuudessa. Tämän voi tarkistaa julkisista tilastoista kunnan verkkosivuilta. Kestävää kehityssuuntaa on jatkettava.

Kaikkea teollisuutta ei ole myyty tai viety ulkomaille, vaan Lempäälä on juuri saanut Pirkanmaan elinvoimapalkinnon. Lempäälä on siis osoitetusti elinvoimaisin ja yrittäjäystävällisin kunta, mikä tekstissä joko vahingossa tai tahallaan on jätetty mainitsematta.

Lindroos väittää, että rahaa olisi jaettu miljoonakaupalla hiihtämiseen, eikä sosiaali- ja terveyspalveluihin olisi tämän vuoksi varaa. Mielenkiintoinen väite ottaen huomioon, että kunta on palkkaamassa 6 henkilöä sosiaali- ja terveyspalveluihin eikä rahoitusta ole edes leikelty. Sen sijaan vapaa-ajan lautakunnan menoja on karsittu.

Lindroosin väitteet ovat paitsi sisällöllisesti arveluttavia, myös on hämmentäviä: miksi kukaan haluaisi estää ihmisiä urheilemasta? Kunnan taloussuunnitelmassa 2017-2019 todetaan: ”vapaa-aikapalveluiden toiminta perustuu vahvasti kuntalaisten hyvinvoinnin ylläpitämiseen, osallistamiseen vahvistamiseen sekä ennaltaehkäisevään työhön.”

Jos voimme ennaltaehkäistä terveysongelmia kuntosaleilla, liikuntapaikkoilla sekä virikemahdollisuuksilla, tilaisuus tulee myös käyttää hyväksi. Kannustan Lindroosin ehdotuksen mukaisesti kuntalaisia priorisoimaan toiveensa ja asettamaan arvot tärkeysjärjestykseen. Haluammeko ennaltaehkäistä sairauksia tukemalla liikuntaa vai maksaa kalliita hoitoja jälkeenpäin?

Totti Hämäläinen

kirjoittaja on kokoomuksen kuntavaaliehdokas 2017