Kaksikymmentäviisi vuotta on kulunut siitä, kun Anni Kaunisto sai ajatuksen kutsua ikäihmisiä koolle mummonkammaritoimintaan Sääksjärvellä. Ehtoopirtiltä löytyivät kokoontumistilat, ja toiminnan aloitti naistiimi, joka vieläkin muodostaa toiminnan ytimen.
Toiminnassa on ollut mukana kolmisenkymmentä ikäihmistä. Osa on jo poistunut keskuudestamme, mutta uusia osallistujia on aina saatu mukaan niin, että pirtti on kuukausittain täpösen täynnä kerholaisia. Mummonkammaritoimintaa kuvattiin juhlapuheessa seuraavasti: ”Toiminnan voi sanoa olevan rakkauden harjoittelukentän, missä ihmiset kohtaavat toisiaan arjessa, kohtaavat asuinyhteisöissään lähellä olevia ihmisiä, joilla on muistoja, joiden ympärille kokoonnutaan. Voidaan iloita ja surra yhdessä toistemme elämänkokemuksia ja kohtaamisia. Voidaan saada arkeemme voimaa kestääksemme ne arjen ahdingot, joita meillä jokaisella elämässämme on. Lämpöä, läheisyyttä, tukea ja turvallisuutta, sen mahdollistaa mummonkammaritoiminta.
Tämä on myös keino näyttää maailmalle, miten pidämme huolta toinen toisestamme, miten välitämme toisistamme, miten saamme voimaa omaan elämäämme, miten vielä vanhanakin ajattelemme, teemme ja toimimme. Tämä on näyttö nuoremmille elinvoimastamme. Mutta miksi olemme olleet kaikesta niin hiljaa? Olemme tässä yhteiskunnassa tyytyneet äänettömän yhtiömiehen osaan.
Me tarvitsemme mummoja ja mummon kammareita, jotka julistavat maailmalle lähimmäisestä välittämistä ja näyttävät esimerkkiä siitä, mitä ihminen kaipaa vielä vanhoilla ikävuosillaankin ja mikä nuorempien, meitä auttamaan palkattujen ihmisten tulisi ensimmäisenä, hyvän ammattitaitonsa rinnalla, nähdä ja ymmärtää.”.
Juhlaa juhlistettiin kuohuviinillä ja mansikkakakulla. Laulu raikui, lahjoja annettiin; tunnelma juhlassa oli käsin kosketeltavan lämminhenkinen.
Kuntamme puolesta kiitän kaikkia toiminnassa mukana olevia. Voimaa toivon mummonkammaritoiminnan vetäjille; Martta jaksakoon ilahduttaa ihanilla mansikkakakuillaan. Kukoistakaa kauniina ja värikkäänä kuten vetäjänne Anni juhlassa osoitti.
Maikki Hämäläinen-Ylikahri, sosiaalineuvos, juhlan puhuja
