Nykymuotoinen yleisellä ja yhtäläisellä äänioikeudella valittava eduskunta täyttää tänä keväänä 110 vuotta. Maaliskuussa 1907 suomalaiset säätyyn ja sukupuoleen katsomatta pääsivät äänestämään edustajiaan valtiopäiville.
Kuluneen runsaan vuosisadan kuluessa äänioikeus on muuttunut itsestäänselvyydeksi, ja samalla on vakiintunut surkuttelu kansalaisten äänestysinnon vähenemisestä.
Ensimmäisiin eduskuntavaaleihin valmistauduttaessa tunnelma oli kuitenkin aivan toinen. Venäjän vallan alla eläneet suomalaiset latasivat äänestyslippuun valtaisia odotuksia.
Vaalien tulos oli etukäteen suuri arvoitus, sillä eduskuntauudistus oli kymmenkertaistanut äänioikeutettujen määrän. Valtaosa suomalaisista pääsi vaaliuurnille ensimmäistä kertaa. Puolueiden voimasuhteista ei kenelläkään ollut selvää kuvaa, toisin kuin gallupien täyttämässä nyky-Suomessa.
Sosiaalidemokraatit lähtivät ensimmäiseen vaalikamppailuun hyvistä asemista. Puolue valjasti vaalityöhön tehokkaan agitaatiokoneiston, jonka se oli rakentanut kamppaillessaan yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden puolesta ennen vuoden 1905 suurlakkoa. Porvarilliset puolueet olivat vaalikoneistonsa organisoinnissa askeleen jäljessä, mutta nekin jalkauttivat puhujansa maaseudun syrjäkylille.
Vaalitaistelun kielenkäyttö oli nykymittapuilla kärjistettyä ja hyökkäävää, etenkin sosiaalidemokraattien puolella. Sosialistien vaaliagitaattorit muotoilivat julistuksensa riittävän kansantajuiseksi koulua käymättömälle maalaisrahvaalle. Kun agitaattorit itsekin olivat usein oppimattomia, sai heidän yksinkertaistettu sanomansa usein puolueen linjasta poikkeavia sävyjä.
Vilkas kampanjointi kantoi kuitenkin hedelmää, sillä vaalilipun pudotti uurnaan 70,7 prosenttia äänioikeutetuista.
Kun vaalitulokset lopulta hahmottuivat, ne olivat täydellinen yllätys porvarillisille puolueille ja osin myös sosiaalidemokraateille. Sosiaalidemokraattinen puolue kahmaisi 37 prosenttia äänistä ja nousi eduskunnan suurimmaksi puolueeksi. Pirkkalassa vasemmiston ääniosuus kohosi 56 prosenttiin ja Vesilahdella 44 prosenttiin.
Eduskuntavaalien käänteentekevyyttä korostettaessa unohtuu usein se, että äänioikeutta ei lopulta sittenkään annettu kaikille. Vähintään 150 000 ihmistä jäi äänioikeudettomiksi holhouksenalaisuuden, kruununverojen maksamatta jättämisen tai vaivaisavun saamisen vuoksi.
Lisäksi äänestysikäraja oli 24 vuotta, mikä sulki esimerkiksi suuren osan tehdastyöväestä äänioikeuden ulkopuolelle.
Olennaista on myös se, että yleinen ja yhtäläinen äänioikeus koski vain eduskuntavaaleja. Kuntavaaleissa äänioikeuden laajentaminen toteutui vasta itsenäistymisvuonna 1917, koska kunnallislakien uudistaminen oli jumiutunut eduskunnan riitelyyn ja hajotuksiin. Silti eduskuntauudistus oli kansalaisyhteiskunnan riemuvoitto, joka muutti suomalaiset hämmentävän nopeasti äänestäjäkansaksi.
Sami Suodenjoki
tutkijatohtori
