Vallan kolmijako-oppi tunnetaan valtiotieteessä omalla tavallaan. Kuntapolitiikassa on syytä puhua ehdokkaan vastuusta, luottamusihmisen vastuusta ja kuntalaisen vastuusta.
Ehdokkaiden vastuullisuus ja vastuuttomuus tulevat esille itse kunkin ulostuloissa. Siinä, mitä he puhuvat, kirjoittavat, mainostavat ja tekevät. Lempäälän kuuma aihe on uimahalli. Monet ehdokkaat puoltavat sen rakentamista. Heiltä monelta jää kuitenkin sanomatta, pitääkö kunnan se tehdä, pitääkö se tehdä velkarahalla vai yritetäänkö hankkia siihen joku yksityinen taho sijoittajaksi ja operaattoriksi. Yksittäisten lupausten osalta tilanne on useinkin tämän kaltainen. Sanotaan nyt jotain, myöhemmin selitetään…
Miten luottamusihminen kantaa vastuuta? Eroaako hän heti tehtyään virheen tai kun tavoite jää toteutumatta? Maksaako itse omistaan – niin kuin taannoin Tampereen valtuustossa joku esitti ratikkabudjetista puhuttaessa? Parasta vastuunkantoa on olla huolellinen etukäteen, jämerä päätettäessä ja entistäkin tomerampi ”hommaa paikatessa”. Toivottavasti jokainen luottamustehtävään valittu ymmärtää olla saamansa luottamuksen arvoinen.
Kuntalaisten vastuu on äänestää. Hollannin vaaleissa äänestysprosentti oli yli 80 – niinpä populistit eivät saaneet valtaa. Vastuullisten kansalaisten on Suomessakin noustava täyttämään kansalaisvelvollisuutensa. Silloin vakaat, rakentavat voimat saavat paikkansa ja oikeutuksensa. Mikäli äänestysprosentti lähenee viittäkymmentä, voidaan tulosta sanoa epädemokraattiseksi. Kahdenkymmenen prosentin luvun saanut puolue edustaakin vain 10 prosenttia maan äänioikeutetuista – kaikista kansalaisista laskien vielä reilusti vähemmän!
Valitaan siis huolella vastuullisten ehdokkaiden joukosta se oikea. Kysytään tarvittaessa lupausten vakavuudesta. Mennään äänestämään isolla porukalla ja tehdään Lempäälässä Suomen ennätys – korkein äänestysprosentti koko maassa!
Heska Korhonen
