Teatteri Kurjen maalaiskomediahenkinen näytelmä harjoittaa poskilihaksia
Peräkamarinpoika Veijolla on suuria suunnitelmia äitinsä Tallinnanmatkan varalle. Mamman helmoissa ja lihapatojen äärellä kasvanut maaseudun mies kaipaa taloonsa emäntää. Ehdokkaita ei vain ole jonoksi asti ollu. Ei ainakaan ennen kuin Veijo ottaa puhelimen kauniiseen käteen ja rimpauttaa kontaktilinjalle. Siitä syntyykin varsinainen ralli, kun akkoja lappaa porstuaan peräjälkeen.
Johanna Pekola on tuttu Teatteri Kurjen ja monen muun teatterin lavalta, mutta Heikki Luoman käsikirjoittama Akkaralli on hänen esikoisohjauksensa. Hyväntahtoinen komedia tuo katsojalle iloisen mielen eikä sen aikana tarvitse jännittää hetkeäkään näyttelijöiden puolesta. Mielenkiinto säilyy koko näytöksen ajan eikä lopputulosta osaa arvata ennen kuin sen aika on.
Veijo Hurmalaisen roolissa nähdään Jukka Saarela, jonka taidoista päästään nauttimaan heti alkumetreillä. Verkkainen alku antaa tilaa Saarelan eleille ja ilmeille. Tapahtumat alkavat hissukseen vyöryä, mutta kaaokseksi se ei silti missään kohdassa ylly. Johanna Pekola on onnistunut säilyttämään näytelmän tasapainon hienosti.
Naisia nähdään lavalla näytelmän nimen mukaisesti useampia. Hersyvimmän roolisuorituksen tekee Riina Parviainen naapurin Ulpuna. Kauniit ja rohkeatkin jäävät taakse, kun Ulpu tykittää. Näytelmässä nähdään myös yksi parhaita väliajalle siirtymistä edeltävitä kohtauksia.
Ulpun lisäksi Veijolle harmaita hiuksia tuottavat Cunilla Kuikansalo-Hyyppölänniemi (Anne-Maija Hakala), Tuulia Kekäläinen (Tuulia Eskola) ja Suvi Kesänen (Aino Toriseva). Kukin omalla tavallaan. Puhumattakaan tietysti äiti-Bertasta (Merja Vallin), joka taitaa vetää näytelmän lopussa pisimmän korren.
Teatteri Kurjen lavan yläosassa on pieni valkokangas, jota käytettiin tehokeinona jo Jäniksen vuosi -näytelmässä. Akkarallissa se on jälleen käytössä ja tuo oivan lisän näytelmään.
Maalaiskomediahenkinen näytelmä sopii hienosti sekä Vesilahteen että Teatteri Kurkeen.
