Yhteiskunnassa ja päätöksenteossa on tällä hetkellä muodikasta puhua kustannustehokkuudesta, elinvoimaisuudesta ja valinnanvapaudesta. Näistä aiheista puhumalla ja niillä argumentoimalla vaikuttaa ihmiseltä, joka on fiksu ja pätevä ja ymmärtää yhteiskunnan toiminnan lainalaisuuksia.
Jos taas puhuu peruspalveluista, arvovalinnoista ja hyvinvointiyhteiskunnan velvollisuuksista, on naiivi, sinisilmäinen, eikä ainakaan taloudesta ymmärrä mitään.
Nuo ensin luettelemani asiat eivät ole mitenkään vähäpätöisiä, mutta mitä jos edelleenkin lähdettäisiin siitä, että yhteiskunta voi sitä paremmin, mitä paremmin sen kaikki asukkaat voivat.
Se, että nyt panostetaan koko ikäluokkaa tukeviin palveluihin esimerkiksi varhaiskasvatuksessa ja opetuksessa, tulee kyllä korvatuksi rahallisestikin tulevaisuudessa, puhumattakaan asian inhimillisestä puolesta.
Miten oppisimme antamaan arvoa myös ns. pehmeille arvoille ja perusteluille päätöksenteossa ja miettimään päätösten vaikutuksia niihin ihmisiin keitä päätökset koskevat? Tässä olisi osattava katsoa myös pidemmälle tulevaisuuteen.
Vauraalla Suomella ja sen kunnilla on oltava varaa pitää huolta kansalaisistaan. Tämä huolenpito toteutuu parhaiten silloin, kun palveluihin panostetaan, ne ovat oikea-aikaisesti kaikkien saatavilla eikä hinta ole este palveluiden käyttämiselle.
Satu Kosola
Vasemmistoliiton valtuutettu
