Suomen presidentinvaalia käydään silmiinpistävän sivistyneesti. Onneksi. Ainoa iso särö tapahtui Ylen vaalitentissä viime viikon tiistai-iltana, jolloin toimittaja Kirsi Heikel tenttasi Perussuomalaisten ehdokasta Laura Huhtasaarta. Suuri yleisö tunsi myötähäpeää haastattelijan inhoa pursunutta tykitystä kohtaan.
Moni suomalainen pelkäsi Amerikan-taudin leviävän Pohjolan perukoille. Vuonna 2016 huipentuneet Yhdysvaltain presidentinvaalit olivat yhtä loanheittoa. Maailman vaikutusvaltaisimmasta valtionjohtajan virasta taistelleet Donald Trump (Republikaanit) ja Hillary Clinton (Demokraatit) kannattajineen löivät toisiaan kuin vierasta sikaa.
Suomalaiset ovat huokaisseet suuresta helpotuksesta, kun he ovat nähneet, etteivät kaikki maailman tavat rantaudu maahamme.
Tämänkertaista presidentinvaalia seuraavat kommentaattorit ovat ennättäneet luonnehtia mittelöä tylsän harmaaksi.
Suuri osa kansasta arvostaa taatusti vaalikulttuuria, jossa yleisesti hyväksytyt käytöstavat ovat kunniassaan.
Likaisiin keinoihin turvautuminen näissä kinkereissä olisi myös pahassa ristiriidassa sitä kohtaan, että kansalaiset pitävät tasavaltamme presidenttiä nimenomaan arvojohtajana. Hyvinvointiyhteiskunnan ja sivistysvaltion käytäntöihin ei voi kuuluakaan moukkamainen käyttäytyminen.
Pirkanmaan Lehtitalo halusi kantaa kortensa kekoon presidentinvaalin tiimoilta. Kustantaja on varannut jokaisesta neljästä paikallissanomalehdestään tänään ilmestyvissä numeroissa suuren sivumäärän ehdokkaiden ja heidän kannattajiensa esille tuomista varten.
Olen jututtanut kaikki kahdeksan tasavallan presidentin tehtävää tavoittelevaa kandidaattia. Suuri osa ehdokkaista on minulle tuttuja jo entuudestaan.
Vastuullinen tapa, jolla jokainen Mäntyniemeen pyrkivä poliitikko hoiti haastattelunsa, kertoo näiden ihmisten vastuullisuudesta. Heidän vastaamisensa Pirkanmaan Lehtitalon huutoon konkretisoi myös ehdokkaiden kertoman siitä, että he haluavat olla koko kansan presidenttejä ja että he tahtovat jalkaantua suuren yleisön keskuuteen ja kuulla maanhiljaistenkin ääniä.
Keskusteluni presidenttiehdokkaiden ja heidän vaalityöntekijöidensä kanssa vakuutti minut täysin siitä, että kaikki kisailijat ovat vakavasti vaalissa mukana. Heillä on vahva motivaatio mitellä. Jokaisella on tarkasti harkittu strategia.
Kansakunta voikin kiittää kaikkia kahdeksaa presidentinlinnan isännäksi tai emännäksi havittelevaa siitä, että he omalla heittäytymisellään takaavat täydellisen demokratian toteutumisen.
On kunnioitettava taito, että kisaan antautuva henkilö pystyy keskittymään täysipainoisesti oman sarkansa hoitamiseen, vaikka tämän oikealta ja vasemmalta puolelta sekä takaa- ja edestäpäin viuhtoo tullen ja mennen kanssasisaria ja -veljiä.
Vasemmistoliiton Merja Kyllönen, Vihreiden Pekka Haavisto, Keskustan Matti Vanhanen, Perussuomalaisten Laura Huhtasaari, Sosiaalidemokraattien Tuula Haatainen, valitsijayhdistyksen Paavo Väyrynen, valitsijayhdistyksen Sauli Niinistö ja Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen Nils Torvalds jäävät Suomen historiaan rehteinä presidentinvaaliratsuina. Jokaisella heistä on persoonallinen sanomansa, joka antaa kaikille ihmisille ajattelemisen aihetta.
Jokaisella presidenttiehdokkaalla on toimivat vaalikoneistot maakunnassamme, vaalipiirissämme. Akaan Seudussa, Lempäälän-Vesilahden Sanomissa, Sydän-Hämeen Lehdessä ja Ylöjärven Uutisissa julkaistaan tämän keskiviikon numerossa myös jokaisen ehdokkaan pirkanmaalaisen kannattajan kommentteja. Huomionarvoista näitä tukijahaastatteluja tehdessäni oli se, ettei yksikään jututtamani henkilö sivaltanut sanan säilällään naapuriehdokkaita vaan pysyi tiukasti oman suosikkinsa puolestapuhujana. Tämä tuntuu hyvältä.
teksti: Matti Pulkkinen
