Vesilahdessa järjestetään jokaisen valtuustokauden alussa kyläkierros. Kierros tarkoittaa sitä, että jokaisessa kylässä järjestetään kyläilta, jossa pääsee tapaamaan kunnan luottamushenkilöitä ja virkamiehiä. Viimeisimmäksi kyseinen ilta järjestettiin Koskenkylässä. Ajatus on mainio, mutta jos paikalla on enemmän edellä mainittuja henkilöitä kuin kylän väkeä, ei jokin hommassa toimi.
Tietysti voi ajatella, että asiat ovat hyvin, jos tarvetta päättäjien tapaamiselle ei ole. Tai kenties luotetaan, että kyllä he tietävät kulmakunnan ongelmat tai huolenaiheet, koska päättäjillämme on telepaattisia kykyjä? Samalla telepaattisella kyvyllä he vastaanottavat kaikki ne ideat, joita asukkailla kunnan ja kylän kehittämiseen on. Ehkä viesti kyläillasta ei saavuttanut kyläläisiä, ehkä oltiin harrastuksissa, kenties töissä. Puiseva kokoontuminen koulun ruokalassa ei kyllä varsinaisesti pullistele vetovoimaa.
Väen vähyydestä huolimatta keskustelu oli hyvää. Puhuttiin kouluun ja päiväkotiin kohdistuvista säästötoimenpiteistä, jotka tosin eivät vielä kyläläisille valottuneet. Positiivinen sanoma oli, että elinvoimaan kiinnitetään huomiota ja se otetaan päätöksissä huomioon. Koulut ja päiväkodit kun ovat elinvoiman kannalta merkittävässä osassa. Jäämme odottamaan, millaisia ehdotuksia tulevaan säästöohjelmaan tehdään.
Koskenkylän joukkoliikenteestä, jota ei siis ole, keskusteltiin myös. Siinäkin tarvitaan kyläläisten aktivoitumista. Kotona naapurille jurnuttaminen ei ilmeisesti siis auta, vaan kiinnostuksensa joukkoliikenteeseen pitää ilmaista Tampereen seudun joukkoliikenteelle ja mielellään useaan otteeseen ja isolla joukolla. Aikataulu- ja reittisuunnittelun palauteboksi löytynee helpoiten netistä. Toimii varmasti muidenkin kylien kohdalla, jos tarvetta parannuksiin olisi.
Yhtenä aiheena kyläillassa puhuttiin siitä, miten Vesilahteen saadaan lisää asukkaita. Tarvetta kun olisi saada tulopuolelle rahavirtaa. Hyvä startti on itsekehu. Kertokaa ystäville, tuttaville ja tuntemattomille miksi te muutitte Vesilahteen ja mikä kunnassa on hyvää. Hännännostamisen arvoisia aiheita kyllä riittää.
Lempäälän-Vesilahden Sanomien Katariina-kiintiössä tapahtuu pian muutos. Sijaisuuteni loppuu ja takaisin töihin palaava Katariina ottaa ohjat jälleen käsiinsä. Muutaman huolestuneen kommentin olen kuullut vesilahtelaisilta siitä, että kuka meiltä sitten tekee juttuja. Huoli on hyvä. Ei välttämättä aiheellinen, mutta hyvä, koska sen vuoksi vesilahtelaiset ehkä ilmoittelevat jatkossa entistä aktiivisiemmin omista puuhistaan toimitukselle. Kaikkialle ei lehden väki edelleenkään ehdi, mutta huomattavasti helpompi on tulla tekemään juttua asiasta, tapahtumasta tai henkilöstä, joka on tiedossa.
Muutama viikko sitten työkaverini askarteli työpisteeni seinään puhekuplan. Se oli tyhjä, kunnes viime viikolla hoksasin, mitä siihen pitää kirjoittaa. Tietysti se lausahdus, mitä toistelen toimituksen palaverista toiseen kuin mikäkin putoushahmo. ”Ja Vesilahti!”
