Shakespeare kirjoitti pyöreästi arvioiden 40 näytelmää, joista Windsorin iloiset rouvat ei aina ole ollut se suosituin kriitikoiden keskuudessa. Näytelmä on ilmeisesti kirjoitettu kiireessä, syystä taikka toisesta. Toisaalta näytelmän vahvuutena on pidetty viihdyttävyyttä ja englantilaista tilannekomiikkaa, jonka luojana Shakespearea pidetään.
Windsorin iloisissa rouvissa on Shakespearelle ominaista taitavaa sanailua ja mielenkiintoisia jännitteitä, mutta esimerkiksi henkilökavalkadi on sen verran laaja, ettei kahden tunnin esityksen aikana kaikista heistä oikein tahdo syntyä selkeää kuvaa. Kun Giuseppe Verdi sävelsi teoksen pohjalta oopperan, oli libretosta karsittu henkilöhahmoja pois rankalla kädellä.
Tällä hetkellä Windsorin iloiset rouvat pyörii Lempäälässä Nuorisoseuran esittämänä. Pyylevää, hiukan dekadenttia ritari Falstaffia näyttelee ihan mainiosti ja hauskasti Jukka Saarela, rouva Fordia kokenut Susanna Nieminen ja rouva Pagea eläväinen Tanja Kyllönen.
Ohjaaja Heidi Lakaniemi on käynyt näyttelijöiden kanssa tekstiä tarkantuntuisesti läpi, ja niin monologit kuin dialogitkin elävät, toisinaan jopa lentävät. Erilaisia sävyjä ja äänenpainoja löytyy lähes kaikilta näyttelijöiltä ja esimerkiksi Heidi Roinisen tohtori Caius puhuu kerrassaan erinomaisen hauskalla ranskalaisella aksentilla.
Erityisen mieleenpainuva on myös Alisa Piipposen kosijaehdokas Slender haukkuvine nauruineen ja hyväntahtoisine olemuksineen. Slender nyt vain ei osaa valehdella olevansa rakastunut, vaikka siitä hänelle etua olisikin.
Onhan 400 vuotta vanhan näytelmän esittäminen oikeastaan aina ihan kulttuuriteko, vaikka itse pidänkin enemmän nykyajan näytelmistä niiden ajankohtaisen sanoman vuoksi. Kaikki esityksessä kyllä toimii, mutta mitään erinomaisen suuria tunteita tai kohtaloita ei Windsorin iloiset rouvat näytelmätekstinä tarjoa. Huolellista ja aikaavievää työtä kuitenkin Lempäälän Nuorisoseuralta.
Annika Eronen
