Jo neljän vuoden ajan on Jarmo Kiljunen hurauttanut työmatkansa Tampereelta Vesilahteen polkupyörällä
Lämpömittarin lukema on laskenut -15 asteeseen ja pakkaslumi pöllyää tuulen ja autojen mukana tienreunalle. Villasukattomien jalkojen varpaita kipristää kylmyys. Muutamaa tuntia aiemmin Jarmo Kiljunen on saapunut työpaikalleen Vesilahden nuorisotila Nurkalle polkupyörällä. Hän asuu Tampereella ja työmatkaa kertyy yhteen suuntaan 32 kilometriä.
– Käyn talvella pyörällä töissä kaksi tai kolme kertaa viikossa, riippuen aikatauluista, kertoo Jarmo Kiljunen.
Hän innostui pyöräilyharrastuksesta noin seitsemän vuotta sitten. Ympärivuotisesti hän on pyöräillyt neljä vuotta.
– Työmatka kestää talvella hyvässä säässä noin puolitoista tuntia. Huonossa sitten enemmän. Harvoin on niin huono keli, että en lähde pyörällä töihin sen vuoksi. Yli kaksikymmentä astetta pakkasta tai hirveä lumipyry ovat sellaisia.
Talvipyöräilijän pitää lämpöisenä kerrospukeutuminen. Suurimman haasteen asettavat varpaiden, sormien ja kasvojen suojaaminen. Jarmo Kiljunen luottaa merinovillakerroksen lämpöön ja lisää siihen kerroksia lämpötilan mukaan.
Pitkälle matkalle lähtiessä vaatetuksen lisäksi myös pyörän ja muiden varusteiden on syytä olla kunnossa. Jarmo Kiljusen maastopyörässä on leveät nastarenkaat, mutta ne eivät ole hänen mukaansa kuitenkaan välttämättömyys. Talvipyöräily ei ole välineurheilua. Esimerkiksi läskipyörän hankkimista hän ei ole kokenut tarpeelliseksi.
– Peruspyörällä pärjää jo pitkälle, Jarmo Kiljunen toteaa.
Hän suosittelee talvipyöräilyn kokeilemista kaikille ja listaa sen monia hyötyjä.
– Pyöräillessä saa liikuntaa ja ulkoilmaa, voi nauttia luonnosta ja saa aikaa omien ajatusten kanssa. Lisäksi pyöräily on ekologista ja se virkistää kehoa ja mieltä, hän kertoo.
Jarmo Kiljunen myöntää, että vastatuulessa tai lumikinoksessa pyöräily toki ottaa joskus päähän. Reippailu kuitenkin lopulta palkitaan aina hyvällä ololla.
Pyörämatkojensa aikana hän kuuntelee radion puheohjelmia, podcasteja tai musiikkia. Välillä hän jättää kuulokkeet pois ja nauttii luonnon omista äänistä. Radiosoiton äänenvoimakkuus on pyöräillessä syytä jättää maltilliseksi turvallisuussyistä. Ympäröivää liikennettä pitää seurata tarkasti.
Jarmo Kiljunen kertoo, että autolijat ajavat yleensä hyvin ja maltillisesti kohdatessaan pyöräilijän, eikä vaaratilanteita ole juurikaan sattunut. Tarkempana saa olla kevyen liikenteen väylillä, joilla kulkee esimerkiksi lapsia.
– Muutamia kaatumisia on työmatkoilla sattunut, mutta ei pahempaa.
Pyörän kumeille erityisesti kevät ja syksy ovat rankkaa aikaa kevyen liikenteen väylien hiekoittamisen vuoksi. Jos rengasrikkoja sattuu, ne tapahtuvat yleensä tuolloin. Paikkaustarvikkeet kulkevat Jarmo Kiljusella aina mukana.
Työmatkan reitti kulkee Ideaparkin ohi tai Lempäälän keskustan läpi. Jarmo Kiljuselle mieluisampi on Ideaparkin ohi kulkeva, koska on nopeampi ajaa.
– Pimeällä ja huonolla säällä suosin kuitenkin Lempäälän keskustan reittiä, koska silloin ei tarvitse ajaa niin paljon maantien reunaa. Se on vaihteleva reitti, jossa on kivaa nousua ja laskua. Pyörätiet vain ovat paikoitellen luvattoman huonossa kunnossa, hän harmittelee.
Työmatkapyöräily on vain yksi osa Jarmo Kiljusen pyöräilyharrastusta. Usein hän pakkaa retkeilykamppeet mukaan ja lähtee perheensä kanssa retkeilemään maakuntaan. Lapselle on oma kärry, joka kulkee pyörän perässä. Myös pyöräilystä innostunut kaveriporukka on usein hänen matkaseuranaan.
– Ensi kesänä lähdemme Viroon useammaksi päiväksi pyöräilemään. Emme lähde matkaan hampaat irvessä, vaan pyöräilemme rennosti ja mukavasti.
Jarmo Kiljunen kertoo, että mieleenpainuvia pyöräilyreissuja on ollut monia. Yksi niistä tehtin muutama vuosi sitten Vaasaan, jossa järjestettiin tapahtuma retrokilpureille.
– Siellä oli kaatosade ja tuuli 16 metriä sekunnissa. Viiden minuutin jälkeen oltiin litimärkänä ja lisäksi jokaiselta neljältä kaverilta puhkesi kumi. Emme päässeet lenkin jälkeen suihkuun ja yötä olimme Vaasan automuseon pihalla teltassa, hän muistelee ja toteaa kokemuksen nyt jo naurattavan.
Jarmo Kiljunen kertoo pyöräilyn olevan mukaansatempaavaa hommaa. Hän innostui lajista alun perin pyöräilevien ystävien myötä ja nyt moni lähipiiristä on aloittanut harrastuksen hänen esimerkkinsä myötä. Talvipyöräilyä hän haastaa kaikki kokeilemaan edes yhden matkan verran.
