Vesilahden Rautialantien asukkaat keräävät bussikyytiadressia

Meillä Vesilahden Rautialan lenkin lapsiperheillä on ollut tiukka kevät tapellessa TKL:n ja Vesilahden kunnan kanssa. TKL päätti lakkauttaa seuraavalle aikataulukaudelle linjan 55 Rautialantien hiekkapätkän kautta kiertävät linjat. Kesä nyt varmasti menee, miten menee, mutta kun syksy koittaa, kymmenkunta perhettä jää ihmettelemään koulukyytejä. Meidän lapsemme joutuvat kulkemaan pätkän itsekseen, koska koulukuljetuksen viiden kilometrin raja ei täyty. Silti TKL:n keväisessä päätöksessä todetaan, että reitillä on ollut useita vähältä piti -tilanteita busseilla. Reitti on toisin sanoen vaarallinen busseille – entäs koululaisille?

Koululaisvuorot ovat kiertäneet noin neljän kilometrin lenkin niin kauan kuin meillä muistetaan, viitisenkymmentä vuotta. Emme ole vaatimassa kerta tunnissa kulkevia vuoroja, vaan pyydämme, että aamun ja iltapäivän koululaisvuorot kiertäisivät Rautialan kautta edelleen. Nyt linja-auto ajaa pidemmän kierroksen kirkonkylään ja kääntää siellä, kun nopeampi reitti kulkisi meidän kauttamme hiekkatien pätkää. TKL vetosi päätöksessään hiekkatieosuuden huonoon kuntoon. Tietä on kunnostettu kevään aikana, ja tottahan tien on oltava ajettavassa kunnossa, jotta elämä kylällä muuten sujuu.

Kylältä lähtee kohti kaupunkia useita työntekijöitä, verojakin kannamme kuntakassaan oman osamme. Me emme vaadi enempää kuin vaatimattomat ja vuosikymmenten perinteiset parit arkivuorot. Ne mahdollistaisivat toimistoaikojen mukaan työssä käymisen Lempäälässä tai Tampereella saakka. Ne mahdollistaisivat ikäihmisille sairaalareissut, ne mahdollistaisivat asiointiliikenteen olemassaolon. Meille linja-autovuorot ovat kylän arkea, kylän elävänä pitämistä. Emme asu perämetsässävain muutaman kilometrin päässä Vesilahden kirkonkylän läpi vievän tien varressa eli emme vaadi kuin pientä järkeilyä.

Keräämme adressia ja yritämme vaikuttaa vielä kuntaankin. Emme siis pyydä jokatuntista liikennöintiä. Pyydämme vain, että koululaisten matkanteko sujuisi jatkossakin.

Jokainen suomalaisiin marrasaamuihin herännyt voi vain kuvitella, millaista säkkipimeää on metsätaipaleella koululaiselle luvassa kuraisen hiekkatien varrella. Ei valoja, ei piennarta, pelkkää kuraa ja pimeää.

 

Jouko Jarva