Kunniaa toutaimelle, ja mestarikokki Arto Rastaalle myös, joka hakee hyvää valmistustapaa.
Kuokkalankosken ranta-asukkaana toutain on tullut minulle tutuksi, niin siiman päässä kuin lautasellakin, ja ihan vain komeita polskahduksia ihaillessa.
Kyllä tämä kansallinen harvinaisuus maakuntakalan arvon ansaitsee. Sitä tullaan pyytämään pitkienkin matkojen takaa, onhan se verraton taisteluvastus urheilukalastajalle. Se on ollut aikoinaan myös merkittävä ruokakala.
Toutaimen aliarvostus johtuu mielestäni kahdesta seikasta. Ensiksikin sitä yritetään valmistaa
liian pienenä, jolloin se todellakin on tikkuinen. Kaksi kiloa takaa jo ihan toisenlaisen kalan.
Toinen seikka on nykyinen uusavuttomuus kalan valmistuksessa: halutaan vain ruodottomia fileitä.
Kalan valmistus ns pyöreänä tarjoaa aivan toisenlaiset, aistillisemmat makunautinnot, oli sitten kyseessä kuha, ahven, hauki tai sitten tämä toutain. Höyrykattila tai savustuslaatikko ovat avainsanat, myös hiillos.
Tässä oma reseptini, jolla valmistin toutaimen viime viikollakin:
kala avataan ja säilytetään yön yli jääkaapissa (jolloin lihasjännitteet laukeavat)
Valmistetaan savustus: sormenmittaisia ja paksuisia hyvin kuivia omenapuutikkuja kaksi kourallista,
Hiukan samaa puruna, kolme sokeripalaa ja pikkusormen mittainen katajatupsu.
Kalaan hierotaan hieman hienoa merisuolaa sisälle (ei siis suolakalaksi), petilleen, lämpö päälle, aluksi kova, sitten hiljennentään. Kolmekiloiselle puolitoista tuntia.
Ja sitten: hieman soijaa kalaan. Ei muuta. Konstailematon resepti, joka tuo japanilaistyylistä makumaailmaa. Nokkoskastike kruunaa. Ja pää on todella herkullinen, kuten lahnanpääkin.
Monet varttuneemmat kalakaverini todistavat.
Niin, edesmennyt ystäväni Martti Helin, Tampereen museotoimenjohja ja verraton herkkusuukokki, kertoili minulle ulkomuistista toutainreseptejä omasta ja isoisänsäkin ajoista. En ollut silloin tilaisuudessa tallentaa niitä, mutta löytynevät hänen jäämistöstään Sastamalasta.
Jorma Nuotio
Kommentointi on suljettu.