Karaokea kaikille korville

Karaoke on aihepiiri, josta jokaisella tuntuu olevan mielipide. Karaoken harrastajat ovat ihastuneet laulamiseen. Sitten on niitä, jotka komppaavat mukana, vaikka eivät itse karaokea harrasta. Ja tietenkin on porukka, joka ei voi sietää karaokea.
Oma lajinsa ovat henkilöt, jotka pitävät karaokea jotenkin liian kansanomaisena heidän hipiälleen. Aiheesta on tehty kotimainen elokuva, jossa harrastuksen ylenkatsoja päätyy lopulta itse estradille.
Karaoke oli Suomessa alunperin niin kutsutun eliitin harrastus. Laitteet olivat kalliita eikä tavallisella kaduntallaajalla olisi niihin varaa ollutkaan.
Itse näin ensimmäiset karaokelaitteet suuren suomalaisen pörssiyhtiön takkahuoneessa. Yrityksen toimitusjohtaja kertoi, että näyttävän näköinen laitteisto on kovassa käytössä, kun yritysvieraiden kanssa vietetään saunailtaa.
Laitteiden hinnat ovat noista päivistä pudonneet murto-osaan ja valikoima laajentunut valtaisasti. Tänä päivänä periaatteessa kenellä tahansa on mahdollisuus hankkia itselleen karaokelaitteet. Ja onhan niitä monessa kodissa, yhdistyksessä ja baarissa.
Karaokeen sisältyvä ydinajatus on sama kuin punk-musiikissa. Jokainen osaa laulaa, jokainen osaa soittaa, kaikki osaavat ja saavat esiintyä. Totta kai asialle vihkiytyneet pyrkivät hiomaan suorituksensa mahdollisimman korkeatasoiseksi. Moni tämän päivän tutuista artisteista on valanut uransa pohjan hiomalla esiintymistään karaokessa.
Teatteri on samanlainen suomalainen kansallislaji. Maamme on täynnä harrastajateattereita, joiden lavoille riittää tulijoita.Tämä on hieno suomalainen erityispiirre.