Juice lauloi joululaulussaan, että ihminen on sitä mitä syö. Siis sika. Toisaalta ollaan sitäkin mieltä, että ihminen on se, millaista tarinaa hän itsestään kertoo. Tarina on hänelle totta.
Soitinpa tässä vanhalle ystävälleni Nuotion Jormalle, joka on ihan kohta 78-vuotias. Hän kertoi nyt harjoittelevansa runoesitystä itsenäisyyspäivän juhliin. Harrastajateatteri on tauolla, kun se vie niin paljon aikaa. Tosin kahteenkin on juuri kysytty. Veri vetää kuitenkin lavalle, nyt runoja esittämään. Nauttii ja iloitsee kovasti.
Kysyin, vieläkö jalka nousee. Juu, kerran viikossa käydään vaimon kanssa flamenco-tunnilla. ”Pari päivää sitten esitimme sevillalaisia tansseja yksissä juhlissa. Kiirettä pitää, mutta mottoni on: joutilaisuus on hauskaa vain, jos on paljon tekemistä.”
Joku toinen kertoo elämästään pettymysten kautta: ”En päässyt opiskelemaan, mitä halusin. Ensimmäinen työpaikkani oli painajainen. Avioliittoni ei kestänyt paria vuottakaan. Emme ehtineet saada lapsia. Ei ole huvittanut matkustella. Telkkaria katselen. Lukea en viitsi.”
Kolmas luettelee kaikki sairaudet ja niiden hoidot, lääkärien väitteet ja huonot kokemuksensa terveydenhuollosta.
Oletko huomannut, että kun kysyt kaveriltasi ”mitä sinulle kuuluu”, niin hän alkaa luetella tekemisiään. Ei puhettakaan siitä, miltä hänestä viime aikoina on tuntunut, onko rakastunut, onko ollut suruja, mistä iloinnut.
Terapeuttiselta kannalta olisi hyvä, jos kovin synkkää tarinaa itsestään kertova voisi vähitellen lisätä tarinaansa myös valoisia, iloisia asioita, joita aivan varmasti jokaiselta löytyy – ellei isoja niin pieniä ainakin. Jos ei muuta, niin ainakin se, että vielä pahemminkin voisi olla.
Tarkkaile ensi kerralla, miten joku tekemisistään kertoo.
Minä-mies: ”Minä olin juuri perheen kanssa Kanarian saarilla. Minä uin joka päivä meressä. Nautin myös herkullisista ruuista. Minä kävin lasten kanssa myös papukaijapuistossa.”
Me-mies: ”Olimme koko perhe viikon Kanarialle. Lasten kanssa oli hienoa uida aallokossa. Söimme hyvin ja kävimme eri nähtävyyksissä.”
Känkkäränkkä-mies: ”Viikko Kanarialla oli pettymys. Hotelli oli luvattua huonompi. Ei kylläkään satanut kuin yhtenä päivänä, mutta muuten tuuli liikaa. Ruoka oli tavanomaista turistimössöä. Ei huvittanut uida – liian korkeat aallot meressä ja uima-altaalla tungosta.”
Tarkkaile ensi kerralla, mtä itse kerrot itsestäsi. Oletko ihan varma, että sellainen haluat myös itsellesi olla. Voisitko sekoittaa vähän iloa ja onnea tarinaan? Tulee itsellekin varmasti vähän parempi olo.
Tapio Eronen
