Oulun ja Helsingin tapahtumat ovat ehkä karistaneet suomut silmiltä niiltä, jotka ovat nähneet turvapaikanhakijat tai pakolaiset yhtenäisenä ryhmänä.
Nyt on saatu valitettava näyttö siitä, että joukossa on myös alhaiseen rikolliseen toimintaan pystyviä yksilöitä. Poliisin arvion mukaan ilmitulleet tapaukset ovat vasta osa todellisuutta.
Kun sotatoimialueelta saapuu tuhatpäinen miesten joukko, on päivänselvää, että jo lähtökohtaisesti matkassa on monenlaista hiihtäjää. Niinhän on meitä suomalaisiakin.
Pakolaisvyöryn yllätettyä Suomen kolmisen vuotta sitten mielipiteet jakautuivat kahteen ääripäähän, mikä oli monella tavalla onnetonta. Asiallista yhteiskunnallista keskustelua ei missään vaiheessa syntynyt eikä jaettua ymmärrystä siitä, miten pitää toimia. Lopputulos kulminoituu viime päivien tapahtumiin.
Hallitus on nyt pitänyt kokouksia ja monenlaisia poliittisia ryhmiä on koottu Oulun ja Helsingin tapahtumien johdosta.
Nyt vaaditaan jälkijunassa rikoksentekijöille kovempia rangaistuksia ja turvapaikanhakijoille karkotusta, mikäli he syyllistyvät rikoksiin.
Esille tulleisiin ja tuleviin tapauksiin aikanaan mahdollisesti säädettävällä lailla ei ole vaikutusta. Tuomioita ei jaeta taannehtivasti.
Isompi ongelma on siinä, että pelkästään rangaistuksilla ei perehdytetä toisista kulttuureista tulevia ihmisiä maan tapoihin. Tasa-arvo ja naisrauha eivät ole yleismaailmallisia arvoja. Tulijat tarvitsevat koulutusta ja tässä tapauksessa parhaiten sitä voivat antaa Suomeen jo integroituneet maahanmuuttajanaiset, jotka tuntevat niin lähtömaan todellisuuden kuin suomalaisen kulttuurin.
Suomessa ollaan valitettavan sinisilmiä, mikä käy monella tavalla kalliiksi. Nykypäivän Suomea hallitsee myös omituinen harha: moni näkee asiat sellaisina kuin toivoo niiden olevan.
