Säijänselällä seurattiin merkikotkia – reviireillään linnut ovat jo pesänrakennuspuuhissa

Merikotka haaskalla harakan kanssa. Keltainen nokka ja valkoinen pyrstö ovat vanhan merikotkan tuntomerkit.
Kuva: Kari Isokivijärvi

Viime lauantaina Lempäälän Säijänselälle kerääntyi 40 pirkanmaalaista lintujen ystävää seuraamaan Säijänselän merikotkia Pirkanmaan Lintutieteellisen yhdistyksen yleisöretkellä.  Paikka on valtakunnallisesti tunnettu ja Pirkanmaan parhaita merikotkien talvisia oleskelupaikkoja. Vastaavia hyviä merikotkien seuraamispaikkoja talvijäillä ovat Valkeakosken Vanajanselkä, Nokian Saviselkä ja Nokian Kulovesi.

Säijänselkä on upea suuri järvenselkä, joka on  ilman merikotkiakin näkemisen ja kokemisen arvoinen. PiLY:n retkikummi Kim Hietikko opasti retkeläisiä ja valitteli rajun tuntuista tuulta aurinkoisella jäälakeudella. Selällä lenteli muutamia harmaalokkeja ja merikotkia nähtiin kymmenkunta.

Iltapäivällä tiedossa ollut lumisade keskeytti seurannan selällä ja retkeläiset kokoontuivat rantakodalle Kim Hietikon sytyttämälle nuotiolle lämmittelemään ja keskustelmaan merikotkista ja ajankohtaisista lintuhavainnoista.  Retki oli mukava kokemus. Ensi vuonna uudestaan – ja pilkkihaalarit päälle.

Suurin kuluneena talvena nähty Säijänselän merikotkaparvi oli 41 mekoa samanaikaisesti jäillä. Merikotkat ovat oppineet hyödyntämään kalastajien jäille jättämiä vähempiarvoisia kaloja ja kalanperkeitä. Valtaosa merikotkista on nuorta, pesimätöntä ja kiertelevää ikäluokkaa. Vanhojen pesimäikäisten merikotkien  määrä on vähäisempi. Pesivät paikalliset merikotkat ovat jo reviireillään pesiensä rakennuspuuhissa.

Viime vuonna Pirkanmaalla todettiin 6 merikotkan pesintää. Lempäälän ja  Vesilahden merikotkien pesinnät tuhoutuivat munavaiheessa ilmeisen häirinnän  vuoksi. Valkeakosken pesintä tuhoutui myrskyn pudottaessa puolet pesästä maahan ja sen mukana kaksi keskenkasvuista poikasta, jotka paikalle saapuneet rengastajat löysivät maasta kuolleina.

Merikotkaretken kotimatkalla poikkesin vielä Herralankoskelle, mitä ei sovi ohittaa Lempäälässä käydessä. Kosken kuohuissa sukelteli  telkkäpari ja vesikivillä istuskeli  3 koskikaraa, jotka eivät vielä olleet lähteneet paluumuutole pohjoiseen. Liuhanvuolteella sukelteli 12 onnistuneesti talvehtinutta telkkää, useita sinisorsia ja 4 laulujoutsenta.

Paluumatkalla oli myös pakko poiketa katsomaan kevään edistymistä Ahtialanjärven Lokkisaarella, jossa ei  vielä  lintuja näkynyt, vaikka kevään ensimmäinen kiuru on jo paikalla piipahtanut. Huhtikuun alussa Pirkanmaan paras lintujärvi  ja Lokkisaari  on taas täynnä ääntä ja elämää. Sitä odotellaan.

Teksti: Hannu Järvinen
Kuva: Kari Isokivijärvi