Lainaus: ”Uusin versio haistattaa pitkät maanomistajille, kuntalaisten tasapuoliselle kohtelulle, liikenneturvallisuutta vaativille tai kylämaisemaa puolustaville” Näin Sari Sirkkiä-Jarva ( L-VS 31.1. ) mielipidekirjoituksessaan. Eräänä vanhempana entisenä kuntapoliitikkona totean, että mielipide on ihan kuin mielipide 1970-luvulta, jolloin kaavoja alettiin valmistella Kirkonkylään ja Narvaan.
Silloin mielipiteissä oli vielä peräkaneettina, että ne valmiina ja hyväksyttyinä tuovat pitäjään kommunisteja ja sosialisteja ja aiheuttavat maanomistajille lisääntyvää verotusta. Niiden valmistaminen aloitettiin 1973 alkupuolella ja hyväksyttiin vasta 1979 loppuvuodesta. Pitkään kesti kompromissien hakeminen.
Alun lainaus on ihan selvä osoitus siitä, että päämotiivi on tuo ”omille nurkille” tulo, mikä on koristeltu sitten maanomistajilla, liikennepolitiikalla ynnä muulla rekvisiitalla. Normaaliin kunnalliseen politiikkaan kuuluu valitusoikeus kunnallisista päätöksistä. Kirjelmän allekirjoittaneiden osuus Kirkonkylän kokonaisväestöstä on karkeasti laskien noin kolme prosenttia. Pieni määrä. Ei muuta kuin valittamaan.
Ymmärrän kyllä Sirkkiä-Jarvan huolen. Kunnalla on runsaasti omaa kaavoitettua aluetta Ämmänhaudan mäessä. Näillä alueilla turvataan Vesilahden kunnan kohtuullinen yhden prosentin väestönkasvu. Mikäli tiesuunnitelmia tosiaan on tekstissä mainitulla aikavälillä, valtuusto voisi siirtää kaavan vahvistaminen siihen asti, kunnes Rautialantien alkupää esimerkiksi välillä terveyskeskus–Korpiniemen tienhaara on peruskunnostettu. Toinen vaihtoehto em. välille ovat liikennejärjestelyt. Ei se nyt mahdoton matka lapsiperheille ole kiertää Mäkisuomelan ja Vesilahden tien kautta. Vanhemmathan tuppaavat nykyään tuomaan lapsiaan koulun jo alle kilometrin päästä. Ymmärrän myös kaavoittajia, kun olen ollut sen prosessin keskiössä alussa mainitulla aikavälillä.
Heikki Eronen vm-35
