Terveiset Skotlannista! Maasta, jossa puhutaan outoa murretta, syödään outoja ruokia, juodaan paljon lämmikettä ja haetaan yhteiskuntamallia Pohjoismaista. Väkeä Skotlannissa on saman verran kuin Suomessa.
Vuotuinen sademäärä on Suomeen verrattuna kolminkertainen. Siitä sade-, sumu- ja talvipäivät. Skotlanti on joskus ollut metsien peittämä, mutta sittemmin puut on tuhottu kaikenlaisella liikakäytöllä. Tämä heijastuu siihen, että skotti rakentaa talonsa kivestä ja suosii yksinkertaisia, ylös nostettavia ikkunoita. Jonkinlainen takka kuuluu joka taloon.
Skotlanti jakautuu kahteen hyvin erilaiseen alueeseen: ylämaahan eli higlandiin ja alamaahan eli lowlandiin. Edellinen muodostuu jyrkästi kumpuilevista, puuttomista ja kanervaa kasvavista harjanteista, jälkimmäinen Skoonea muistuttavista tasangoista, jotka siellä täällä painuvat kosteikoiksi.
Alamaa on hyvää viljelysmaata ja mitä parhainta karjankasvatuksen aluetta. Se on tiheästi asuttua ja teollistunutta. Alueella ovat rinnakkain, mutta eri merten rannoilla Glasgow ja Edinburgh. Ylämaa on harvaan asuttua, köyhempää ja myyttisen vapauden aluetta. Sen korkeimpia vuorenhuippuja peittää lumi kahdeksan kuukautta vuodesta.
Kysymykseen miksi Skotlannissa katolisuus on valtauskonto, saa vastauksen: Koska on haluttu pitää puolia englantilaisia vastaan, on haettu apua Ranskasta. Ranskan tukema yläluokka on huolehtinut siitä, että uskontokin on sama kuin Ranskassa.
Kansallinen ruokalaji on haggis eli lampaan vatsakalvon sisällä kuumennettu hakkelus, jossa on silputtuna lampaan munuaisia, sydäntä, perunaa ja ohraa. Se kuulemma kasvattaa ”pontevia miekkamiehiä” (s.o. itsenäisyystaitelijoita). Ensikertalaiselle sen syönnissä auttaa viski. Tarkemmin sanoen haggista ei syö ilman voimajuomaa. Ja voimaa juodessa selviää, että salaperäinen single malt tarkoittaa ohramaltaasta tehtyä viskiä. Ja voimajuoman juominenkin kasvattaa itsenäisyystahtoa.
Itsenäisyyssankarit William Wallace ja Robert de Bruce ovat kovassa kurssissa. Viimeinen aseellinen kapina Englantia vastaan oli 1700-luvulla. 1800-luku oli Skotlannille kultakausi: huikean edistyksen vaihe. Nykyäänkin maata johtaa kansallinen itsenäisyyspuolue SNP. Skotit uskovat, että tuleepa Britannialle mikä tahansa brexit-ratkaisu, maassa järjestetään uusi kansanäänestys itsenäisyydestä.
Odotuksena on, että tällä kertaa itsenäisyysmieliset voittaisivat. Selitys on se, että kansa jakautuu aika tarkkaan kolmia: kolmasosa haluaa vahvasti itsenäisyyttä, kolmasosa haluaa ehdottomasti pysyä UK:n osana ja kolmasosa pohtii, harkitsee ja vertailee. Tämän viimeiset kolmasosan sisällä Boris Johnsonin brexit-silmänkääntötemput ovat lisänneet Skotlannin itsenäisyyden kannatusta. Skotit tietävät, että itsenäisyys edellyttää mm. omia puolustusvoimia ja öljyntuotannossa uusia sopimusjärjestelyjä, mutta he ovat näihin valmiita. Lisäksi he olettavat, että itsenäisyys olisi mahdollista nimenomaan EU:n osana.
Englanti on kuulemma ottanut huomioon Skotlannin itsenäistymisen mahdollisuuden. Siksi muutoin yksikäsitteistä Englannin ja Skotlannin rajaa on merellä muutettu niin, että mahdollisimman suuri osa öljynporausalueista saatiin Englannin puolelle rajaa.
Juha Kuisma
Kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija.
