Kansainvälistä vammaisten päivää vietetään perinteisesti 3. joulukuuta. Tänä vuonna Invalidiliitto ja sen liki 140 jäsenyhdistystä nostavat erityisesti esiin vammaisten ihmisten yhdenvertaisen mahdollisuuden osallistua ja elää yhteiskunnassa.
Yhdenvertaisuus ja sen toteutuminen tarkoittavat vammaisen ihmisen elämässä sitä, että vammainen ihminen voi elää aivan normaalia elämää, esimerkiksi opiskella, tehdä työtä, harrastaa ja perustaa perheen. Vammastaan huolimatta hän pystyy liikkumaan paikasta toiseen, tilat ovat esteettömiä, ihmisten asenteet myönteisiä ja arki sujuu ilman ongelmia.
Kaikki tämä kuulostaa paljolti sanahelinältä. Sitä se valitettavasti vielä usein onkin. Sen vuoksi Invalidiliitto haastaa nyt ihmisiä tekemään yhdenvertaisuusteon. Konkreettinen yhdenvertaisuusteko voi olla vaikka se, että varmistetaan, että rollaattorilla tai pyörätuolilla kulkeva ihminen pääsee turvallisesti bussin kyytiin, tehdään lumityöt naapurin puolesta tai selvitetään, miten saada aikaiseksi esteetön pääsy vaikka kirjastoon tai ruokakauppaan, jonne ei ole aiemmin päässyt esimerkiksi pyörätuolilla.
Yhdenvertaisuusteon foorumiksi maan suurimpiin vammaisjärjestöihin kuuluva Invalidiliitto haluaa tällä kertaa somen, joka käytännössä tavoittaa valtaosan kansalaisista. Some on nykyaikaa ja kynnys viestiä sitä kautta hyvästä asiasta ei ole taatusti liian korkea.
Yhdenvertaisuustekoja tarvitaan pilvin pimein. Vaikka kehitys harppoo jättiaskelin, yhdenvertaisuus juuri vammaisten ihmisten piirissä ei toteudu riittävästi. Valtakun-nallisesti ja paikallisesti tilanteessa on suuria eroja. Pienissä kunnissa vammaisten ääni usein hukkuu siihen, ettei ole riittävästi puolestapuhujia. Suurissa hallinnoissa tilanne on taas päinvastainen: vammaisia on, mutta ne jäävät enemmistön jalkoihin esimerkiksi talouskysymyksissä.
Vaikka sote kaatui ja sen ympärille putosi kertaheitolla radiohiljaisuus, hiljainen tieto kertoo, että muun muassa Pirkanmaalla päästiin monissa vammaisten elinoloihin liittyvissä toimintamalleissa niin pitkälle, että niitä voidaan joka tapauksessa hyödyntää. Minä tulkitsen sen eräänlaiseksi yhdenvertaisuusteoksi, jota hallinnon kuuluukin tietysti eturintamassa edistää. Yhdenvertaisuus ei voi toteutua hetkessä.
Sen tiellä on suuri määrä esteitä. Ongelmia on vain pidettävä esillä. Hyvä, että unilukkareita riittää.
