Viime aikojen säät huomioiden yllättävän hyvä hiihtopaana. Tämän totesi moni sunnuntaina Hakkarin Kiilto Tykkilumikisojen osanottaja tai huoltojoukkolainen.
Latua kiitteli myös kilpailujen tekninen valvoja TD, sadat kilpailut kiertänyt Tammelan ja Hämeen painava hiihtovaikuttaja Paavo Vesterinen. Paana on kolmessa viikossa ohentunut ja kaventunut ehkä metrillä, mutta kova latupohja oli Vesterisen mielestä riittävän leveä myös kilpahiihtoon.
Kilpailun narvalaislähtöinen, monet isot kilpailut kuulutellut Aki Pajunoja muistutteli useasti hiihtäjiä huomioimaan poikkeusolot. Luonnonlumiaikaan vaaditaan leveämmät paanat.
Tosin koko lauantain sade ja lämpö monien edellisten jatkeeksi pani monet ajattelemaan, josko kilpailut pitää siirtää parempaan ajankohtaan. Toiseksi naisten vitosella sijoittunut Viialan Virin Klaara Leponiemikin oli kurkkinut illalla LeKi hiihdon kotisivuja, josko sinne olisi ilmestynyt siirtotieto. Muutkin hiihtäjät olivat kurkkineet.
Kilpailun johtajalta Esa Virtaselta oli kyselty monena päivänä latujen kestävyydestä ja kisojen pitämisestä. Satanut ja luistinjään sulamisvesi laimiskoi ikävästi hiihtoradan vieressä. Ja kenttä oli tosi liukas. Hiihtorata näytti kestävän, joten ei ollut mitään syytä ryhtyä siirtelemään viime tipassa jonnekin tulevaisuuteen.
Säilölumi levitettiin laduksi erinomaisissa oloissa: pakkanen oli kovettanut pohjat ja kylmyys jatkui avauspäivän 9.12. jälkeenkin. Sitten alkoivat ennätykselliset vesisateet ja mittari oli joitain poikkeuspäiviä lukuun ottamatta jatkuvasti plussalla. Ladun urakoinut Virtanen nähtiin usein lapion kanssa paikkailemassa huonoja kohtia.
Hakkarin ladut jäivät hiihtokuntoon. Seuraava kilpailu on 21. joulukuuta perinteisellä tavalla ja väliaikalähdöllä hiihdettävä kansallinen sprintti. Viikon yhtämittainen sade- ja lämpöaalto voi estää.
Kilpailuun oli ilmoittautunut 136 hiihtäjää eli jokseenkin sama määrä kuin vuosi sitten, jolloin oli paremmat olosuhteet. Pois jääneitä oli muutama kuten yleensä hiihtokilpailuissa. Lauantain ja edellispäivien sateet eivät olleet pelottaneet hiihtäjiä.
Yleisen sarjojen voitot menivät moninkertaisille SM-viestien voittajille, Hämeenlinnan Hiihtoseuran Maija Hakalalle ja Vantaan Hiihtoseuran Waltteri Vinkanharjulle. Henkilökohtaisia SM-mitaleitakin heillä on.
Hakalan voitto ”vitosella” oli alusta lähtien selkeä, mutta Vinkanharjun voittoa ”kympillä” uhkasi sauvarikko. Kolmannen kierroksen alkuvaiheessa häneltä katkesi sauva ylämäkityönnössä. Vajaan kilometrin päässä mies sai stadionalueella uuden, joskin lyhyemmän sauvan. Siinä vaiheessa hän oli menettänyt muutaman sekunnin johtoasemansa 15 sekunnin tappioksi. Hieman yli kilometrin ringin jälkeen hän sai oikean mittaisen sauvan ja alkoi imeä kavereitten etua kiinni ja vähitellen hivuttautui voittoon. Eroa toiseksi hiihtäneeseen Espoon Hiihtoseuran Miika Heikkilään tuli 15 sekunttia, Vantaan seurakaveri Mikko Kuusela jäi puoli minuuttia.
Vinkanharju palkittiin mm. tuohikontilla, jolla Tampereen teknillisen yliopiston opiskelijan on hyvä kanniskella koulutarvikkeitaan. Naisille ojennettiin mm. tuohiruusuja, nekin Lempäälän Kisan 85-vuotiaan veteraanin Timo Iisakkilan tekemiä ja lahjoittamia. Kaikki muutkin palkinnot olivat lahjoituksia.
Maija Hakalan jälkeen toiseksi hiihti Klaara Leponiemi. Kolmossijan otti Vantaan Hiihtoseuran Eeva Ahervo 0,6 sekunnin erolla LeKi:n Heta Jaloseen. Mistä aikaero?
– Kai pieni virhe jossain potkussa tai kurvissa, mutta ei mitään muistettavaa, kommentoi Heta hiihtoaan.
– Voitin Eevan pari viikkoa sitten Rovaniemellä 1,6 sekunnilla, joten johdan sekunnilla. Ensi lauantaina on tarkoitus hiihtää perinteisen kisa Valkeakoskella.
Tulokset ja kuvia: kilpailut.lekihiihto.fi
