Muovijätettä valaan vatsassa. Tyynenmeren jätepyörre. Hiekkaranta muovivuoren alla. Nämä kuvat ovat herättäneet monet. Maailman meret ja vesistöt hukkuvat muoviroskaan. Voimmeko jatkaa näin?
Vastareaktio on alkanut: Euroopan unioni on kiinnittänyt huomiota kymmeneen kertakäyttöiseen muovituotteeseen ja kalastusvälineisiin, jotka yhdessä muodostavat 70 prosenttia Euroopan merten roskaamisesta. Tapauksissa, joissa on kohtuuhintaisia vaihtoehtoisia kierrätettäviä tuotteita, EU on jopa linjannut muovituotteille kieltoja.
Näkyvän roskan lisäksi vesistöissä on kuitenkin myös näkymättömämpiä vaaroja – mikromuoveja.
Mikromuovit ovat pienen pieniä muovihiukkasia, joita päätyy vesistöihin esimerkiksi kosmetiikasta, keinokuituvaatteista ja autonrenkaista. Mikromuovit ovat ongelma, koska niiden poistaminen luonnosta on vähintäänkin haastavaa: ne voivat säilyä tuhansia vuosia ja niiden vaikutus ihmisten terveyteen on vielä tutkimaton. Meressä mikromuovit päätyvät usein eläinten elimistöön ja lopulta myös ihmisten lautaselle. Ongelma ei ole pieni, Newcastlen yliopiston tutkimusraportin mukaan mikromuovia päätyy ihmisen elimistöön pankkikortin verran viikossa. Suomessa olemme onnekkaita, koska hyvälaatuisen juomaveden johdosta tilanne ei meillä ole näin synkkä.
EU on tarttunut muovihaittoihin – ja nyt myös esimerkiksi Kiina on esittänyt muovialoitteen. EU:n muovistrategia linjaa, että mikromuoveja ei saa olla enää jatkossa kosmetiikassa, hygieniatuotteissa tai pesuaineissa. Strategia myös edellyttää toimenpiteitä, joilla vähennettäisiin tekstiileistä, renkaista, maaleista ja tupakantumpeista luontoon päätyvää mikromuovia.
Yksi suurimmista mikromuovinlähteistä on autonrenkaat: jopa 28 prosenttia vesistöihin ja luontoon päätyvistä mikromuoveista on renkaista peräisin. Haasteena on, että ainakaan tähän asti ei ole pystytty kehittämään sellaista rengasmateriaalia, joka olisi mikromuoviton ja samalla turvallinen. Tiedämme kuitenkin, että huonolaatuisista renkaista kuluma on suurinta.
Avoimilla markkinoilla on tietysti monenlaista rengasta. Siksi kuluttajainformaatio on yksi tapa ohjata parempaan suuntaan. Miksi ostaisin renkaan, joka kuluttaa enemmän polttoainetta ja aiheuttaa siten enemmän päästöjä? EU haluaakin lisätä informaatiota. Toimin oman ryhmäni S&D:n neuvottelijana rengasmerkintäasetuksessa, jonka tavoitteena on tarjota kuluttajille parempaa tietoa renkaiden vaikutuksesta muun muassa polttoaineen kulutukseen ja meluun.
Nyt siihen lisättiin pohjoisten jäsenmaiden toiveesta myös jää- ja lumipitoa koskevat tiedot. Onnistuimme myös saamaan käyntiin valmistelun, joka tarkoittaa, että tulevaisuudessa myös mikromuovitieto tulee osaksi rengasmerkintää, kun vain mittausjärjestelmät kehittyvät ensin riittävästi. Kiitos intressien yhteensovittamistyöstä parlamentin neuvottelijalle Henna Virkkuselle (EPP) ja Suomelle, joka EU:n puheenjohtajana hoiti neuvotteluita neuvoston päässä.
Työ EU:ssa on parhaimmillaan suuriin haasteisiin yhdessä puuttumista, asia ja pala kerrallaan. Ostettavissa on oltava turvallisia ja ympäristölle vähemmän haitallisia tuotteita. Mikromuovihaitta on niin vakava, että toivonkin vielä tulevaisuudessa sääntelyä, jolla päästäisiin eroon kaikkein heikoimman laatuisista renkaista.
EU-päätökset ovat arkisia, ja huomasin monen tietävän paljon autonrenkaistakin, kun kävin tilaisuudessa Lempäälässä loppuvuodesta. Pirkanmaalla on Nokian renkaiden tehtaan perimänä osaamista ja kiinnostusta ja olen itsekin tehtaalla käynyt vuosia sitten kansanedustajana. Teollisuudelle on hyvä viestiä, että kehitystyötä kestävään suuntaan kannattaa jatkaa edelleen.
Miapetra Kumpula-Natri europarlamentaarikko, S&D
